Mummilassa

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Uskallan ehkä varovasti jo sanoa, että olemme alkaneet pikku hiljaa päästä vähän edes jonkinlaiseen rytmiin kiinni. Aluksi kun tuntui, että vuorokausi heitti oikeastaan ihan ympäri - aamupalaa syötiin välillä puoli kolmen maissa ja nukkumaan mentiin aamuyöstä. Eihän se toki haitannut, kun oltiin koko porukka kotosalla, mutta kun mies palasi takaisin töihin, piti systeemiin saada edes jonkinlainen roti.

Mies on tehnyt minulle joka aamu aamupalan valmiiksi. Ja oheen tietenkin iso tuopillinen kahvia.
Päivän ehdottomia kohokohtia.

Olemme käyneet useamman kerran kaupungilla asioilla, ekat bussi- ja raitovaunumatkat on myös jo koettu. Carusellissa kävimme edellisviikonloppuna brunssilla ja veljeni luokse teimme pari viikkoa sitten Bartskun ekan kyläreissun. Ihanaa kyllä, kun alkaa päästä enemmän ja enemmän jo liikenteeseen.



Esikoisen kanssa kun kaikki on aikamoista opettelua ja vähän jännääkin. Sitä yrittää muun muassa optimoida lähtemiset ja tulemiset vauvantahtisesti, ja varuiksi miettii vielä etukäteen imetyspaikkoja ja vaipanvaihtopaikkoja.  Aika nopsaan sai kuitenkin huomata, että näin pienellä vauvalla ei oikeasti ole mitään tasaista rytmiä. Vaikka sinusta siis tuntuu, että hän on ihan juuri syönyt, hän alkaakin itkeä juuri silloin, kun olette vihdoin lähtemässä ulos. Eikä siinä auta äidin kuin riisua molempien ulkovaatteet ja alkaa jälleen imetyshommiin. Vauvalle kun ei voi näyttää kelloa ja kertoa, että hei, ruoka-aika oli mun mielestä vasta 2 h päästä.;)

 Sain joululahjaksi Sandron reseptikirjan ja olen sieltä tehnyt jo muutamaa ruokaa. Sandron sahramileipä oli aivan ihanaa. Ohjeesta tuli kaksi leipää ja söimme toisen miehen kanssa kokonaan yhtenä iltana. Toisen mies kävi viemässä ystävillemme naapuriin.
Pitää laittaa resepti jakoon myöhemmin!

 Kävimme eväsretkellä yhtenä sunnuntaina. Minä olin leiponut pullaa ja termariin laitoimme kaakaota. Bartsku se vaan nukkui, vaikka maisemat olivat aikamoisen kauniit (ks. alla).

Tuntuu, että kaikki on Bartskulle isoa. Myös auton turvakaukalo.

Olemme saaneet nauttia nyt viime päivinä hemmottelusta ensin mieheni lapsuudenkodissa ja sitten omassani.

Isovanhemmat ovat kyllä ihan parhautta. Bartskulle löytyy sylkyttäjiä ja vaipanvaihtajia koko ajan, vaunulenkeille saa seuraa, me vanhemmat pääsemme valmiiseen ruokapöytään ja onhan se vaan niin kivaa kuulla isovanhempia ihailevia sanoja omasta vauvelista.:) Viihdyimme täällä niin hyvin, että kun mies palasi takaisin Helsinkiin sunnuntai-iltana, päätimme me Bartskun kanssa jäädä tänne vielä muutamaksi päiväksi. 

P.s. Tällaisia sekamelskapostauksia on näköjään nyt tiedossa. Kuvastaa ehkä meidän elämää tällä hetkellä parhaiten.:) 

16 kommenttia:

  1. tuo leipä kuulostaa aivan ihanalta! Ohjetta odotellessa

    VastaaPoista
  2. Ihanalta kuulostaa teidän arki- juuri niinkuin kuuluukin! <3
    Nauttikaa joka päivästä. :)

    -Nippe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä aika ihanaa ja pitää päivittäin oikein muistuttaa itselle, että miten nopeasti tämä aika onkaan ohi ja Bartsku jo "iso".

      Poista
  3. Tuo viimeinen kuva <3 <3 Pienelle kaikki on suurta tosiaan. Ihana kuulla, että arki alkaa sujua siellä ja olette päässeet liikkeelle! :) Minä en oikein vielä ole, ja kahden kanssa kieltämättä vähän monimutkaisempaakin se on. Pikkuhiljaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta.<3
      Pikku hiljaa tekin sieltä pääsette liikkeelle! Ja nää kovat pakkasetkin teki sen, ettei ulos oikein ollut helppo lähteä - vauvan ja taaperon kanssa vielä erityisesti.

      Poista
  4. Suloisuuden suloisuus tämä teidän Bartsku on! Mä oon jäänyt kanssa vastasyntyneiden kanssa mummilaan kun mies oli muualla. Varsinkin ekan kanssa tuntui siltä, että ei nyt vielä osaa olla (omasta mielestä), niin kuin vauvan kanssa kuuluisi olla :) Äiti auttoi paljon, sanalla, liikkeellä, neuvolla, katseella ja koko läsnäolollaan.
    Kun kesä tulee Barstku osaa jo vaikka mitä :) Jotenkin niin ihanaa ajatella että kesä on edessä päin :)
    t. Elvira
    p.s. täälläkin ollaan jotenkin sekamelskatunnelmissa kanssa :) J:n kanssa kävimme ilmoittautumaan kouluun. Meidän tuleva ekaluokkalainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.<3
      Joo, oli kyllä niin ihana olla isovanhempien luona. Meidän äiti jäi syksyllä eläkkeelle, joten hänestä sai seuraa koko päiväksi. Ja kyllä mm. se oli niin luksusta, kun äiti haki Bartskun aamulla ja mä sain jatkaa unia. Ja tosi kiva oli kuulla äidiltä ja anopilta kaikkia vinkkejä ja kommentteja ihan kaikkeen liittyen. Ja voisin kuvitella että heistäkin oli mukava jakaa kokemuksiaan vuosien varrelta.
      Kesä on varmasti kyllä niin ihanaa aikaa vauvelin kanssa, miten helppoa kaikki sitten onkaan, kun on lämpimämpää.
      Voi apua! On teillä isot lapset! Niin jännittävää aikaa.

      Poista
  5. Voi kuinka pieni hän on :)

    P.s. huomasin että Bloglovin näyttää koko nimesi "xx xx from alma published a post". Jos se on tietoisesti julkinen niin toivottavasti et pahastu kommentistani - jos se on tiedostamatta siinä niin siksi ajattelin sanoa sillä olet aina ollut anonyymi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on.<3
      Ja hei kiitos kommentistasi, en tiedä mikä juttu se oli.:/ Ilmaantui, kun äidin koneelta kirjottelin. Pöh.

      Poista
  6. Voi, siinä hän nyt on, ihanaakin ihanampi ihme. Sylintäydeltä onnea teille! Minun (pikku)ihmeeni täytti juuri 18v ja sai kirjeen kutsuntoihin. Sniif(tässä kohtaa taputtelen silmäkulmaani nessulla)
    t.Tiina
    Ja kiva kun olet taas kirjoittelemassa. Käyn kurkkimassa Kaitaliinankin blogia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, mulle tulee ihan pala kurkkuun, kun mietin, että tuo pikkuruinen olisi joskus kutsunnoissa... Joten ymmärrän hyvin herkistymisesi.<3
      Ja siis todellakin, mäkin odotan, että Kaitaliina palaisi pian, mutta valitettavasti ei taida lähiakoina kyllä ehtiä blogin pariin.:(

      Poista
  7. Oi, miten pieni tosiaankin, tuo turvakaukalo tuo hyvin mittasuhteet esiin. Onko ne syntyessään todellakin noin pieniä...? Kiva että mummot ja papatkin saavat osansa vauvantuoksusta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvista ei tosiaan ihan sitä kokoa näe. Tai ainakin meidän moni vieras totesi aluksi, että apua, onko hän näin pikkuruinen.<3
      Oli niin ihana olla kotikonnuilla, toivottavasti päästään pian taas.

      Poista
  8. Mahtavaa, uusi almaleipäohje. Emme malta odottaa!

    Ihanaa, että kaikki uuden perheenjäsenen kanssa on sujunut hyvin. Nauttikaa <3

    T. Ida ja mies lauantaiaamupalapöydästä almavuokaleivän kera ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wihii! Siellä se ohje on.:)
      Ja kiitos, yritetään nauttia joka päivästä.<3

      Poista

Kiitos kommentistasi ja kiva kun kävit.:) Anonyymi, jätäthän nimimerkin.