Strategiset mitat

torstai 28. tammikuuta 2016

Sain Vaukirjatilauksen mukana tällaisia kivoja kortteja (hymyilin ensimmäisen kerran, nousin seisomaan jne), joiden avulla voi tallentaa nämä tärkeät merkkipaalut. Toistaiseksi on vasta yksi korteista päässyt käyttöön.


Meidän piti lähteä tänään kotiin, mutta äiti saikin houkuteltua meidät jäämään vielä huomiseen - illalla kun on tätini järkkäämät meikkikutsut. Pääsee Bartsku esittäytymään suvun naisille.:) Ja itselläkin on sellainen olo, että meikkikaappi kaipaisi pientä päivitystä.

En muuten varmaan ole ainoa, jolle lumen sulaminen ja "tip tip"-äänen kuuleminen ulkona saa aikaan ihan kevätolon. Voi että miten rakastankaan vuodenaikoja!

P.s. Meitä on kyllä hemmoteltu kaikkiin vauvan tarvikkeisiin ja vaatteisiin liittyvällä. Tuntuu nimittäin, ettei meidän ole tarvinnut itse hankkia juuri mitään. Esimerkkinä vaikkapa Bartskun kuvassa päällä olevat vaatteet: housut neiti T:ltä (veljentyttö), paita Syffeltä (siskontyttö), pipon on Elbis (siskonpoika) saanut omalta kätilöltään synnärillä ja junasukat saimme postissa ihanana yllärinä eräiltä ystäviltä. Allaoleva body on ainoa minun hankkimani, sellainen 50 cm, joka alkaa muuten käydä pieneksi.

Mummilassa

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Uskallan ehkä varovasti jo sanoa, että olemme alkaneet pikku hiljaa päästä vähän edes jonkinlaiseen rytmiin kiinni. Aluksi kun tuntui, että vuorokausi heitti oikeastaan ihan ympäri - aamupalaa syötiin välillä puoli kolmen maissa ja nukkumaan mentiin aamuyöstä. Eihän se toki haitannut, kun oltiin koko porukka kotosalla, mutta kun mies palasi takaisin töihin, piti systeemiin saada edes jonkinlainen roti.

Mies on tehnyt minulle joka aamu aamupalan valmiiksi. Ja oheen tietenkin iso tuopillinen kahvia.
Päivän ehdottomia kohokohtia.

Olemme käyneet useamman kerran kaupungilla asioilla, ekat bussi- ja raitovaunumatkat on myös jo koettu. Carusellissa kävimme edellisviikonloppuna brunssilla ja veljeni luokse teimme pari viikkoa sitten Bartskun ekan kyläreissun. Ihanaa kyllä, kun alkaa päästä enemmän ja enemmän jo liikenteeseen.



Esikoisen kanssa kun kaikki on aikamoista opettelua ja vähän jännääkin. Sitä yrittää muun muassa optimoida lähtemiset ja tulemiset vauvantahtisesti, ja varuiksi miettii vielä etukäteen imetyspaikkoja ja vaipanvaihtopaikkoja.  Aika nopsaan sai kuitenkin huomata, että näin pienellä vauvalla ei oikeasti ole mitään tasaista rytmiä. Vaikka sinusta siis tuntuu, että hän on ihan juuri syönyt, hän alkaakin itkeä juuri silloin, kun olette vihdoin lähtemässä ulos. Eikä siinä auta äidin kuin riisua molempien ulkovaatteet ja alkaa jälleen imetyshommiin. Vauvalle kun ei voi näyttää kelloa ja kertoa, että hei, ruoka-aika oli mun mielestä vasta 2 h päästä.;)

 Sain joululahjaksi Sandron reseptikirjan ja olen sieltä tehnyt jo muutamaa ruokaa. Sandron sahramileipä oli aivan ihanaa. Ohjeesta tuli kaksi leipää ja söimme toisen miehen kanssa kokonaan yhtenä iltana. Toisen mies kävi viemässä ystävillemme naapuriin.
Pitää laittaa resepti jakoon myöhemmin!

 Kävimme eväsretkellä yhtenä sunnuntaina. Minä olin leiponut pullaa ja termariin laitoimme kaakaota. Bartsku se vaan nukkui, vaikka maisemat olivat aikamoisen kauniit (ks. alla).

Tuntuu, että kaikki on Bartskulle isoa. Myös auton turvakaukalo.

Olemme saaneet nauttia nyt viime päivinä hemmottelusta ensin mieheni lapsuudenkodissa ja sitten omassani.

Isovanhemmat ovat kyllä ihan parhautta. Bartskulle löytyy sylkyttäjiä ja vaipanvaihtajia koko ajan, vaunulenkeille saa seuraa, me vanhemmat pääsemme valmiiseen ruokapöytään ja onhan se vaan niin kivaa kuulla isovanhempia ihailevia sanoja omasta vauvelista.:) Viihdyimme täällä niin hyvin, että kun mies palasi takaisin Helsinkiin sunnuntai-iltana, päätimme me Bartskun kanssa jäädä tänne vielä muutamaksi päiväksi. 

P.s. Tällaisia sekamelskapostauksia on näköjään nyt tiedossa. Kuvastaa ehkä meidän elämää tällä hetkellä parhaiten.:) 

Bartskun ensiviikot

maanantai 25. tammikuuta 2016

Hulrumpsis. Minne ovatkaan nämä kolme viikkoa hujahtaneet?

Pikkuinen "Bartskumme" on jo 3,5 viikko vanha.

Hän on alkanut olla jo enemmän hereillä ja tuijotella ympäristöään suurilla sinisillä silmillään. Painoa on tullut yli 900 g ja pituuttakin jo 4 cm lisää. Ruoka siis maistuu, ja unikin - ainakin päivisin. Yökukkuminen tosin on ilmeisesti sukuvika?!;)

Kotiinlähtövaatteet, varsinkin nuo housut olivat "vähän" isot. Bartsku olisi mahtunut yhteen punttiin. Onneksi olin hankkinut muutamia 50 cm bodeja ja pöksyjä kotiin.

Alkupäivinä meillä kävi paljon vieraita ja saimme tutustua mitä mukavimpaan asiaan (ja sanaan): rotinat. Meitä hemmoteltiin lasagnella, bebeleivoksilla, perunasalaatilla, saaristolaisleivällä, tortilloilla, itsetehdyllä jäätelöllä, salaateilla, sosekeitoilla ja iloisella seuralla.

Vanha koulukaverini Meksikosta lähetti neulomansa vaatteet pojallemme. Neulomukset saapuivat sopivasti keskelle ennätyspakkasia.

Kotineuvola saatiin pystyyn matkalaukkuvaa´an ja Marimekon kangaskassin avulla. 

Vaavisänky on niin suloinen.

Minä pääsin piipahtamaan Lux Helsingissä. Ulkoilu on kyllä niin piristävää ja nyt onkin ollut mukavaa, kun ollaan pakkasten laskun myötä päässeet nauttimaan vaunulenkeistä oikein urakalla.

Niki Strbian kävi kuvaamassa 11 päivän vanhaa Bartskua. Oli niin mahtavaa seurata hänen työskentelyään lähietäisyydeltä! Ja kuvista tuli tietenkin aivan sairaan suloisia!


Edelleen voisimme viettää tuntikaupalla aikaa vain häntä katsellen. Kännykässä on monta sataa kuvaa ja lukuisia videoita, ihan vaikka vaan siitä miten söpö hän on nukkuessaan. Hih.

Bartskun kädet taitavat olla isältä perityt. 

Miehen kanssa ollaan puhuttu, että oman lapsen saaminen on lopulta tuntunut vieläkin hienommalta kuin mitä ajatteli etukäteen. Hän on ihanampi mitä osattiin kuvitellakaan. Aika uskomatonta.

Onni tuli sydämiimme

maanantai 4. tammikuuta 2016

"Me isäsi kanssa seisottiin käsi kädessä tässä ja juteltiin ihan hiljaksiin: 
"No nyt se on elämässä." 
Sinä nukuit. 
Oli talo hiljainen. 
Löi kolmisin sydämemme. 
"Tästä tulee kai hyvä ihminen", me puhuttiin toisillemme. " 
- K. Helakisa

Hyvää uutta vuotta kaikille, meidän vuotemme vaihtui taianomaisissa tunnelmissa!