Joulurauhaa

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Eilinen aamupäivän ajomatka sujui mieheni veljen kanssa joutuisaan. Ehdin vielä hyvin piipahtamaan kampaajalla, hoitamaan tovin siskon lapsia, vähän leipomaan ja sen sellaista. Tänään juhlimmekin sitten vanhempiemme kotona perinteiseen tapaan isäni työkavereiden kanssa.

Eräs sukulaisemme lupasi meille kivan jouluyllärin ja käymme heippaamassa bebéä ultrassa, kunhan illansuussa saamme vihdoin miehenikin tänne.


Pyrin saamaan kotiimme mukavaa joulutunnelmaa jo hyvissä ajoin ennen aattoa, mutta kyllä se oikea joulu ainakin vielä toistaiseksi löytyy aina täältä, kotikonnuilta perheiden parista.


Mitä parhainta joulua teille kaikille blogini lukijoille, Alma jää nyt pienelle joululomalle.

Monen kassin pakkailua

tiistai 22. joulukuuta 2015

Pääni täyttää tällä hetkellä lähinnä kaksi ajatusta, vauva ja joulu. Sen saattaa huomata täällä ja Instagarammissa (löytyy blogini sivupalkista ja Instagramista nimellä ´almanblogi´)...

Yksi ystäväni on ihan samassa vaiheessa raskaana, hänen laskettu aikansa on neljä päivää ennen meitä. Ja hänen kanssaan juuri juttelimme siitä miten erityinen aika tämä on olla raskaana. Siis kun on nämä joulut ja uudet vuodet ja lomat ja kaikki. Kun jännätään, että syntyykö vauvat juuri ennen joulua vai kenties joululahjoiksi vanhemmilleen, vai ehkäpä ilotulitusten räiskeessä tai sittenkin vuoden ensimmäisinä helsinkiläisinä. Vai ollaanko vielä loppiaisen jälkeenkin odottamassa.
Ystäväni kaksi aiempaa lasta ovat syntyneet molemmat keskellä "tavallista kesäviikkoa" ja ystäväni mukaan kaikki on nyt paljon jännittävämpää. No, minä en vielä osaa verrata, mutta uskoisin tässä olevan kyllä totuuden siemenen.

Eilen kun pakkasin kuuden päivän reissukamoja kotikonnuille mukaan otettavaksi samalla miettien, että kai kaikki joululahjat ja muut ovat jo valmiina, takaraivossa oli myös se yksi pakkausurakka: sairaalakassi. Olemme kyllä varautuneet henkisesti siihen, että joulu saattaa jäädä lyhyeen ja meidän auto lähteekin kohti Helsinkiä jo vaikka joulupäivänä. Tai sitten kuka tietää, kyllähän sitä kotikonnuillanikin synnytetään, jos oikein kiire tulee.


Yritin nyt vähän tehdä listaa siitä mitä sairaalakassiin tarvitsisin ja miehen pyynnöstä pakkasinkin pienen sellaisen mukaan. Hyvän avun löysin Lauran blogista, siellä kun eletään varsin samanlaisissa tunnelmissa kuin täällä.

Bebén turvakaukalo saa vielä toistaiseksi jäädä kotiin, kuten myös hänen kotiinlähtövaatteensa. Mies kun oli sitä mieltä, että kyllä me tänne sitten ehditään vielä (ja lupasi ajaa hakemaan kaukalon vaatteineen mikäli näin ei käy...).


Kaukalo ollaan saatu kälyni serkulta lainaan ja se on Maxi-Cosin Pebble.


Kanzin haalarin tilasin Boozt.com:sta ja se on musta ihan ylisöpö karhuntassutossuineen ja hupun pienine korvineen.


Neuleen, housut ja sukkikset bebémme on saanut lainaan serkuiltaan Syffeltä ja Elbikseltä. Body (joka ei näemmä juuri näykään kuvassa) on äidiltäni ja silkkimyssy anopiltani.


Täällä sitä ollaan jo ihan kohta matkalla joulun viettoon. Muistetaan kaikki ajella varovasti.

Kasvava maha

maanantai 21. joulukuuta 2015

Kännykässäni on tallella ainakin parikymmentä kuvaa kasvavasta mahastani. Olen pyrkinyt ottamaan kuvan noin kerran viikossa kesän lopulta lähtien ja niitä on ollut kyllä hauska selailla viikkojen varrella.

Mahani on kautta raskauden ollut melko pieni ja siksi se ehkä onkin tuntunut edelleen varsin mukavalta, luonnolliseltakin. Siinä se vaan kulkee mukana.

Saan edelleen kengät jalkaani ilman sen suurempia ähellyksiä, pääosa vaatteistani mahtuu päälle enkä ainakaan toistaiseksi ole jäänyt mahani kanssa jumiin ahtaisiin paikkoihin...;) Viimeisen viikon aikana tosin se, että bebé on edelleen varsin ylhäällä, on aiheuttanut minulle ajoittaista pakottavaa tarvetta päästä jonnekin käsistäni roikkumaan (??), tihentynyttä/raskaampaa hengitystä (mies ja isä tästä huomauttivat), yltiömäistä suoraryhtisyyttä ja vaihtelevaa tunnetta siitä, että bebé toivoisi kylkiluitteni poistoa... Tämä bebésellemme kuitenkin suodettaneen, laskettu aika kun on ihan jo muutamien päivien päässä (lue: ensi viikolla!!!!).

Ja sitten takaisin asiaan, eli niihin kuviin.

Kännykkäkuvat ovat kuitenkin vain itselleni (ja miehelle, äidille, siskolle, anopille ja kälylle ;)), joten aloin loppusyksystä miettiä, että olisi ihana saada virallisemmatkin kuvat meistä ja loppuraskauden mahasta. Siis sellaiset, jotka voi laittaa vaikka siihen kuuluisaan "perhealbumiin".

Olin pyytänyt siskoa ottamaan meistä ko kuvat, mutta pari viikkoa sitten veljeni tuli meille yhtä biisiä treenailemaan ja sainkin hänet rekrytoitua samalla reissulla myös kuvaushommiin.

Kuvista tuli minusta tosi kivoja. Harmitti kyllä niin kun piti niitä nyt tänne näin rajulla kädellä rajailla, mutta päässee sitä näistäkin kuitenkin oikeaan tunnelmaan.


Kivaa alkanutta joulunalusviikkoa kaikille.

"Näin minä...", eli pieni musiikkimainos

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Vietimme pienimuotoisia työpaikan pikkujouluja perjantaina.
Moni työkaveri kertoi olevansa lähdössä tänä viikonloppuna etsimään ensimmäisiä joululahjoja. Että ei oikein vaan ole yhtään joulufiilistä, ulkona on harmaata ja kotonakaan ei ole ehtinyt tehdä juuri mitään jouluvalmisteluja.

Noh, minä tällaisena joulufanina (ja vielä näin äitiyslomalaisena, jolla on vain aikaa ;)) käänsin tietenkin puukkoa haavassa mainitsemalla, että olen hankkinut ja paketoinut jo vähän aikaa sitten kaikki joululahjat. Joulukoristeet laitoin ensimmäisenä adventtina ja alkuviikosta kiikutin kotiin joulukukat. Glögiä on juotu useampi pullo ja tänään suuntaan kolmanteen joulukonserttiin.


Nämä kaikki toki osin senkin takia, kun emme voi oikein tietää missä joulunpyhiä tänä vuonna vietämme: kotikonnuilla tuttuun tapaan, omassa kodissa vai kenties synnärillä. Tämänkin takia on ollut kiva virittäytyä jouluun jo hyvissä ajoin. Just in case.

Yksi iso osa omaa joulutunnelmointiani muodostuu kuitenkin musiikista. Olin aivan ymmyrkäisenä kun eräs työkaveri totesi, ettei ole kuullutkaan Jouluradiosta. Siis mitä? Jouluradiohan on maan yksi parhaista asioista! Se on kuulunut omaan joulukuuhuni jo usean vuoden ajan ja tuntuu, että vuosi vuodelta kuuntelen sitä yhä enemmän ja enemmän. Jouluradio alkaa aina ensimmäisenä adventtina klo 00.00, kun eetteriin kajahtaa Hoosianna. Tänä vuonna Hoosianna kuultiin jazzversiona, mutta vuosien varrella oman tulkintansa tästä tutusta kappaleesta ovat antaneet mm. Kerkko Koskinen, Jesse Kaikuranta ja Rajaton.

Jouluradiota voi kuunnella radiosta, mutta nettiversio on ainakin omaan käyttööni kaikista näppärin. Nettijouluradiosta tulee lisäksi vain yksinomaan musiikkia ja siellä voit valita oman suosikkisi jopa kahdeksasta eri jouluradiokanavasta! Sivuilta löytyy joulumusiikkia mm. lapsille, ruotsinkielisille, kevyemmän tai raskaamman musiikin ystäville ja yhtenä omana suosikkinani myös Kauneimmat joululaulut -kanava.

Tämähän alkaa kuullostaa ihan jo mainokselta, mutta kieltämättä koen kyllä tehtäväkseni markkinoida näin kivaa musiikkiohjelmaa kaikelle kansalle.;)

Joten, jos et vielä ole tutustunut, niin klikkaapa itsesi Jouluradion ihanaan maailmaan.


25 vastausta

perjantai 11. joulukuuta 2015

Blogeissa on jo pidemmän aikaa näkynyt haastepostauksia, joissa bloggaajan puoliso laitetaan hommiin eli vastailemaan erilaisiin kysymyksiin. Luin tällaista viimeksi muistaakseni Kalastajan vaimo -blogista ja silloin heräsi ajatus tehdä vastaavanlainen tänne Almaankin. Ja mies oli heti messissä, mistä melkein jopa yllätyin.:)

Olkaapa hyvät siis: Mies vastaa.


1. Jos tyttöystäväsi/vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

Hän ei katso telkkaria.

Kympin uutiset saatan kuunnella sivukorvalla iltapuuhien lomassa ja Hercule Poiroteja me kyllä ollaan katsottu tässä syksyllä useampi. Mutta muuten en kyllä katsoa telkkaria oikeastaan koskaan. 
Meillä kävi itse asiassa reilu vuosi sitten huoltomies katsomassa jotain tv-kaapeliin liittyvää ongelmaa ja pyysi minua laittamaan telkun päälle. Hetki meni sählätessä, että sain oikean kanavan näkyviin. Hehe.


2. Minkä kastikkeen hän valitsee salattiinsa?

Riippuu salaatista ja paikasta.

No olipa poliittinen vastaus. Joskin ihan totta. Äkkiseltään sanoisin lempikastikkeekseni kuitenkin Teatterin salaattibaarin seesamsiemenkastikkeen. Supernam.


3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?

Tilliliha.

Tämän mies heitti kuulemma hatusta. Vaikka oikeaan osuikin. En myöskään pidä mistään veriruoista, sillistä enkä tervakarkeista.


4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

Samppanjan, alkuun keiton, pääruoaksi vaalean paistetun kalan ja jälkiruoaksi jotain suklaista.

Ihanan oikein. Olen heikkona keittoihin ja ulkona syödessä otan lähes aina kalaa. Ja jälkkärivalintani on helppo päätellä koska otan aina sen vaihtoehdon, jossa on suklaata.:)


5. Mikä on hänen kengänkokonsa?

35.

Kyllä.



6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?

Hän keräilee mm. vaatteita ja kirjoja...

Myönnetään, molemmat ovat "paheitani", joita tulee hankittua varsin usein. En kuitenkaan keräilyharrastuksena voi ehkä tätä ihan vielä pitää.;)


7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

Sushia tai meksikolaista.

Aivan oikein. Listaan voisi lisätä myös miniporkkanat, Nutellan ja pitseriasalaatin.



8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

Laajasti kaikenlaista, aika paljon suomalaista, lienee pop-musiikkia.

Ja tällä hetkellä Jouluradiota!


9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

Psykologisfilosofisista rakkaustarinoista, joiden äärellä allekirjoittanut nukahtaa.

Ja vice versa: viimeksi kun katsottiin miehen valitsema leffa, se oli uusin Terminaattori... 


10. Minkä väriset silmät hänellä on?

Siniset.

Nooh, kai niissä jotain sinistäkin on, mutta vihreäksi itse ne olen kyllä aina mieltänyt.


11. Kuka on hänen paras ystävänsä?

Kaasotrio.

Yhtä parasta ystävää minulla ei ole tainnut olla oikein koskaan, mutta koen omavaani laajan ja aivan ihanan ystäväpiirin, josta löytyy ystävää monelta eri elämänalueelta - lapsuuden ja nuoruuden ystäviä, opiskelukavereita, sukulaisia, työkavereita, miehen ystävien puolisoita, harrastuksien kautta saatuja ystäviä jne. Mutta kaasotrioni on kyllä varmasti se läheisin.


12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

Kritisoin julkista sektoria.

Hehe. Jepulis.


13. Missä hän on syntynyt?

Suomessa.

Aluesairaalassa, Suomessa hyvinkin.


14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

Suklainen.

Jep, jollei jo käynyt ilmi niin I love chocolate.


15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?

Lukemisen ja hääräilyn.

Ihan totta. Raskauden aikana olen muuten lukenut enemmän kuin pitkiin aikoihin. Se on ihanaa. Ja tämä hääräily, se tarkoittanee sitä kaikenlaista kotona hommailua, järkkäilyä, siivoskelua, sellaista kivaa, jota ainakin talvisin tulee aina tehtyä. Kotoilua.



16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

Monia asioita, kuten uuden oppimisen, laulamisen, soittamisen, espanjan kielen ja ruoanlaiton.

 ♥︎


17. Mikä on oudointa ruokaa mistä hän pitää?

Jicama.

Totta. Mies on tätä reissuillamme aina ihmetellyt. Jicamaa olen viimeksi päässyt syömään häämatkallamme Meksikossa. Päälle paljon limeä, chilijauhetta ja suolaa - avot. Niin hyvää! Meksikossa vaihdossa ollessani saatoin ostaa kokonaisen jicaman ja syödä sen kokonaan itse.:) Jicamaa olen löytänyt Meksikon lisäksi myös Thaimaasta ja Jenkeistä. Oi voi kun nyt tuli sitä ikävä... yhyy.


18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

Käsilaukku, puhelin ja huulikiilto.

Sateenvarjo ja aurinkolasit ovat myös melkeinpä aina mukana. Tosin näin marras-joulukuussa ei jälkimmäiselle ole juuri ollut tarvetta...


19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

Allekirjoittaneen myöhästely.

Argh, kyllä. Mieheni on ikuinen aikaoptimisti ja aina myöhässä. Aina.


20. Entäs piristymään?

Yllätykset.

Hauska vastaus. Rakastan kyllä yllätyksiä. Siinä olen kuin äitini.



21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

James Bondia.

Ahaa.=D


22. Millainen hän on tyttöystävänä/vaimona?

Kaunis, fiksu, iloinen, lämmin ja hyväntahtoinen, ja positiivinen.

 ♥︎ Suosittelen kyllä hei kaikkia teitä kanssabloggaajia teetättämään tämän haasteen miehellään vaikkei vastaukset blogiin asti päätyisikään.:)


23. Milloin hän tapasi vanhempasi?

2008.

Kävimme lauantailounaalla eräässä italialaisessa ravintolassa heidän ja P:n veljen kanssa.:)


24. Mikä on hänen uusin villityksensä?

Kaikenlaiset vauvajutut.

Hihi, juu, myönnetään.



25. Millainen on hänen kotilook?

Aamutakki ja paljaat varpaat.

Hups, en voi kieltääkään. Näin äitiyslomalla tulee hilluttua "kotilookissa" toisinaan huolestuttavan pitkään, jollei ole mitään menoa aamulle sovittuna.

Lyhyt vaunupohdinta

perjantai 4. joulukuuta 2015

Tilattiin vaunut lokakuussa Punavuoren peikosta. Itselläni oli ollut aina jostain syystä (virheellinen) ajatus siitä, että nettikauppojen hinnat olisivat edullisia ja vaunut saisi halvimmalla ulkomailta. Noup.

Tein hintavertailua mielestäni melko kattavasti netissä ja laitoin usealle suomalaiselle liikkeelle tarjouspyyntöjä. Punavuoren peikko oli halvin. Kivijalkaliikettä olisin tukenut vaikka hinta olisi ollut vähän korkeampikin, mutta että saan vaunut sinne koottuna ja vielä kaikista parhaaseen hintaan. Se tuntui hienolta.

Olin jo ennen raskautta seuraillut jonkin verran kaupungilla erilaisia vaunuja ja toki lähipiirissäkin on varsin kattava edustus eri vaunumerkkejä ja -malleja.


Omaa silmääni ovat miellyttäneet eniten Bugaboot, Briot, Mutsyt ja Stokket. Tosin Stokket vasta sen jälkeen, kun ymmärsin, että heillä on muitakin malleja kuin Xplory. Muistan nimittäin edelleen kun asuimme ensimmäisessä yhteisessä Helsingin asunnossamme alkuvuodesta 2010 ja yläkerrasta hissiin tuli usein aamuisin eräs isä Xploryjen kanssa - ja minusta vaunut näyttivät ihan tarjoiluvaunuilta. Tästä ajatuksesta en ole vieläkään päässyt yli. Vaunut vaan näyttävät minusta ihan hassuilta, ikään kuin lapsi leijuisi ilmassa....


Lopulta vaunupäätös olikin yllättävän helppo: veljen Mutsyt eivät mahdu meidän hissiin, Briot eivät sittenkään olleet niin kivat ja Stokken "tarjotinvaunu" kummitteli haaleasti vielä jossain taustalla. Siskon ja serkun hyvät ja pitkät kokemukset Bugabooista vaikuttivat toki huimasti nekin.


Kaupunkiasujalle Bugaboon Cameleon tuntui parhaalta valinnalta. Lisähärpäkkeinä ostettiin (aivan täysin siskon ohjeistamana!) turvakaukaloadapterit, talvirenkaat ja mukiteline. Bugiksen vaunupussia jäin vielä harkitsemaan, se kun on musta tosi kiva. Mutta ehkä sen aika on sitten kun vaunukopasta luovutaan - eli päätin palata asiaan ensi syksynä.


Vaunut koristavat tällä erää olohuonettamme ja käyttökokemusta on kertynyt lähinnä P:lle, sillä hän on kuivaharjoitellut niiden kärräilyä sisällä jo useaan otteeseen. Ja maanantaina bebén serkkupoika Elbis kävi nukkumassa vaunuissa päikkärit. Onpahan bebén sitten kivempi asettua koppaan, kun siellä on vähän jo vauvan tuoksua valmiina.:)

Ystävä muuten vinkkasi alkuviikosta myös Bugaboon uusista juoksuvaunuista. Aika coolit. Onko joku jo kokeillut???


Kuvat vaunuvalmistajien nettisivuilta.

Isyyspakkaus

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

P:llä oli vähän aikaa syntymäpäivät ja keksin jo kesällä mitä annan hänelle lahjaksi. Idean lainasin röyhkeästi erään P:n kaverin vaimon Instagram-kuvasta (kiitos paljon sinulle siis :)).

Syntymäpäivänä "postimies" toi siis Kelasta paketin, Isyyspakkauksen.


Tarpeellisia juttuja sekä isälle että pojalle, ja jotain, jota tiesin isän toivoneenkin.


Sinkkosen kirjan mies jo luki ja kehui sitä hyväksi. Sain minäkin kuulla muutamia makupaloja sieltä aina välillä. Uskoisin tällaisten kirjojen, kuten myös perhevalmennuksen ja vauvatarvikkeiden hankkimisen, olevan tärkeää erityisesti sellaisessa "virittäytymisessä". Siinä, että mieli alkaa ymmärtää, että hei, meille on oikeasti tulossa vauva, pieni uusi asukki kotiimme.

Shortsit ostin kesän lopulla alemyynnistä Fredan (nykyään Uudenmaankadun) Youngest Fashionista ja niiden pitäisi olla passelit ensi kesänä.:)

 

Mini Kånkeniin mahtuu bebén pieniä juttuja vaikkapa kylään mennessä ja ajattelin sitä päiväkotirepuksikin - sitten joskus.


Tähän laatikkoon ei vauva kyllä mahdu nukkumaan, mutta vaikkapa leluille se voisi olla ihan passeli.


Ensimmäinen äitiyslomaviikko on hurahtanut vauhdilla. Minusta tuntuu välillä kuin olisin eläkeläinen - niin paljon kun on kaikkia (kivoja) juttuja ja vähän kiirettäkin.:) Onneksi kuitenkin ehdin myös ottaa päikkäreitä ja juomaan glögiä aina välillä.