Yksi elämäni parhaimmista päivistä

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Ollut kiireinen viikko. On pitänyt saattaa tutkimushommat riittävän hyvään vaiheeseen, siivota pukukaappi, hoitaa miljoona juoksevaa asiaa - ja eilen sitten oli aika palauttaa avaimet ja kännykkä.

Sain eilen myös tietää, että sain vihdoin erikoistuvan lääkärin viran. On siis varma paikka jonne palata äitiysloman jälkeen, kaikista muista eduista nyt puhumattakaan. Niin miten niin hyvä ajoitus?

Ja tänään, kun juhlistin ensimmäistä äitiyslomapäivää istumalla manikyyrissä, kaveri laittoi viestiä, että erikoislääkäritenttitulokset ovat tulleet. 

Ja kyllä, siellä se luki, yksi ihanimmista sanoista: HYVÄKSYTTY.

Ei enää tiiliskiveä hartioilla, ei valvottuja aamuöitä, ei stressiä, ei itkuja ja hammastenkiristystä, ei pohdintoja siitä kuka hoitaa lastamme keväällä, kun minä luen uusintatenttiin, ei turhautumista eikä jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, ei jyskyttävää tunnetta takaraivolla: "lue lue lue".

Ystäväni sanoin: elämä antaa nyt parastaan.


Kaikki se hyvä

tiistai 17. marraskuuta 2015

En tainnut olla ainoa, jonka mielestä Pariisin iskujen jälkeen oli blogin pariin palaaminen tosi vaikeeta. Voiko julkaista kepeitä kuvia ja ajatuksia, kun toisaalla jylläävät synkät voimat?

Olen huomannut itsessäni hieman samoja tuntemuksia, joista moni tuleva ja nykyinen äiti on puhunut: oman lapsen saannin myötä monet kamalat uutiset muuttuvat entistä kamalammiksi. Pariisin iskujen kohteena ei ymmärtääkseni ollut pieniä lapsia, mutta kyllä se silti luo turvattomuutta ja pelkoa.

Muistan erään kaverini bloganneen lapsensa syntymän jälkeen lisääntyneestä ahdistuksestaan ilmastomuutokseen liittyen. Ja eräs tuttu sosiaalityöntekijä kertoi oman lapsensa myötä ajatuksiensa alkaneen palata erääseen lapseen liittyneeseen tragediaan, johon oli töidensa kautta törmännyt. Lääkäreilläkin on melkeinpä alasta riippumatta ainakin joitakin lapsiin liittyviä surullisia muistoja opiskelujen tai työuran varrelta.

Millaiseen maailmaan lapseni on syntymässä?

Laura puki kuitenkin omat ajatuksensa kauniiksi sanoiksi: "tänään jos koskaan täytyy puhua toivosta, Joulusta, jostain hyvästä", ja tähän on helppo yhtyä.


Pitää yrittää muistaa kaikki se kaunis ja hyvä, jota ympärillämme on.


Ja se, että nykymaailma on lapselle monelta osin tuhottomasti paljon turvallisempi paikka kuin vaikka 1980-luvulla. Varsinkin Suomi. (yle.fi, duodecimlehti.fi)


Kuvat ovat reilun parin vuoden takaa kihlajaislahjaksi saamaltamme kuumailmapalloajelulta.

Bebés en cajas

perjantai 13. marraskuuta 2015

Äitiyspakkauksen nimi on ollut jälleen tapetilla. Minulla ei nykyisestä nimestä ole kommentoitavaa sen ihmeemmin, mutta jos nimi muutetaan, mielestäni paras olisi "vauvapakkaus". Äitiyteen tai sen kummemmin isyyteenkään viittavaa kun ei nimittäin paketissa mielestäni juuri ole. Paketin sisältöhän on muutamaa tarviketta lukuunottamatta vauvalle. Ja näin toki on aiheenkin, ja hyvä.


Oma pakkaukseni tuli jo jokin aika sitten. Oli se jotenkin aika hieno ja jännä hetki hakea paketti ja alkaa käydä sen sisältöä läpi. (Vaikka saman paketin olinkin jo läpikäynyt keväällä siskon luona.;)) 

Ihania juttuja, ja niin tajuttoman paljon kaikkea tarpeellista. Tosin näin talvivauvalle tuntui monet talvivaatteet vähän turhan isoilta. Mutta jospa sitten ensi syksynä.:)


Bebémme mahtuu syntyessään todennäköisesti tämän haalarin toiseen lahkeeseen, mutta onneksi haalarin saa myös tuollaiseksi makuupussiksi, jolle tulee varmasti joulu-tammikuussa käyttöä.


Minusta se on jotenkin tosi suloinen ajatus, että Bebé ja siskonpoika Elbis tulevat näyttämään ihan samiksilta näiden äitiyspakkausvaatteidensa kanssa.♥︎


Lakanat, peitto, harso ja patjansuojus päätynevät heti käyttöön.


Meksikossa ollaan muuten kuultu suomalaisesta äitiyspakkauksesta ja siitä innostuneina on Mexico Cityssä päätetty jakaa 10 000 äitiyspakkausta köyhille perheille. Suomessahan pakkauksen sai aluksi myös vain varattomimmat perheet, mutta jo 40-luvulta lähtien paketti on jaettu kaikille perheille.


Suurinta huomiota suomalainen äitiyspakkaus on saanut Meksikossakin siitä kuinka Suomessa vauvat nukkuvat laatikoissa. Ja laatikkosänky on näin ollen tietenkin myös meksikolaisessa äitiyspakkauksessa.


Meksikossa pakkauksen sisältö noudattaa pitkälti samaa linjaa kuin meillä, mutta mm. nenä-Friida voisi olla Suomessakin ihan käytännöllinen.

Paketin lisäksi artikkeleissa arvostetaan sitä, että Suomessa peräti 97 % perheistä on äitiyspoliklinikoiden (ilmeisesti tarkoitetaan neuvoloita) asiakkaita ja näitä poliklinikoita on 600 000 asukkaan Helsingissäkin 24. Paketin jakamisella onkin Meksikossa terveyspoliittinen taka-ajatus: jotta äiti voi saada itselleen paketin, tulee hänen rekisteröityä paikallisen äitiysklinikan asiakkaaksi. Tällä pyritään saamaan äitejä ja perheitä avun ja tuen piiriin, Meksikossa kun lapsikuolleisuus on kolminkertainen Suomeen nähden.


Ei mikään turha keksintö tämä meidän äitiyspakkauksemme!

Illallinen kahdelle

keskiviikko 11. marraskuuta 2015


Tarvitset:
- hernekeittosäilykepurkin (Kivikylän on parasta)
- sinappia
- ruisleipää
- voita tai margariinia
- vettä


Laita hernari tulille, lisää vesi ohjeen mukaan. Kaada valmis keitto lautasille ja mausta sinapilla. Voitele leivät.


Hyvää ruokahalua.

Raskausajan pukeutumisesta

tiistai 10. marraskuuta 2015

Kesä meni mekoissa ja shortseissa, no problemo. Ensimmäistä kertaa havahduin raskausajan pukeutumisongelmiin elokuussa, kun aamut alkoivat viilentyä ja töihin fillaroiva kaivata jalkoihinsa pitkiä puntteja. Hups, eihän niistä mahdu yhdetkään päälle! Housut olivat pienentyneet kuin varkain.


Marssin H&M:lle ja Lindexille, joista kummastakin tarttui mukaan yhdet housut. Siskolta sain lisäksi muutamia mama-toppeja. Niillä on pärjätty! Sillä ihan kummasti sitä omasta vaatehuoneesta löytyy sittenkin kaikkea sellaista, joka venyy mahan mukana. Alaosat ovat hankalampia, mutta onneksi mulla on tuo housuduetto.


COS:n vaatteet ovat kuin luotuja raskaana oleville. Samoin omistamani Espritin mekot.  Kun vaan katsoin oikealla silmällä, huomasin, että vaatehuone onkin pullollaan ihan passeleita neuleita, kauluspaitoja, mekkoja. Moni neule saa "jatkoaikaa" laittamalla sen alle mama-topin. Kauluspaita voi olla vähän nafti, jos se päätyy toisen paidan alle. Mekkoja vaihtelemalla välttää kankaan liian venytyksen. Ja niin päin pois.


Tajusin vasta nyt syksyllä, että itse asiassa moni takkinikin on kovin raskausystävällinen, eli A-mallinen ja usein vielä selässä on taitos/vekki. Ei mitään ongelmaa.


Joitakin viikkoja tässä toki on vielä aikaa ilmojen kylmetä ja mahan kasvaa, mutta uskallan kyllä jo nyt sanoa, että aika helpolla (ja halvalla) sitä olen kyllä päässyt.

Mekko: Esprit - Takki: Tara Jarmon - Kengät: Attilio Giusti Leombruni

Kiitos

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Kiitos kiitos kiitos kiitos teille kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Ihan uskomatonta miten ihanaa kanssaelämistä täällä blogimaailmassa voi ollakaan!


Ilahduin suuresti jokaisesta onnittelusta ja niin kivaa oli kuulla, että monella teistä lukijoistakin on samanlaiset kutkuttavan jännittävät ajat meneillään. Niin, ja pahoittelut teille vauvakuumeisille, Bebé tulee väkisinkin kyllä näkymään jatkossa täällä bloginkin puolella.;)


Nyt on pienimmät vauvanvaatteet pesty ja silitetty kaappiin valmiiksi odottamaan. Vaunut tulivat viime viikolla ja turvaistuin odottaa veljen luona. Sänky saadaan sitten, kun vauva syntyy. Siskolta ollaan saatu / tullaan saamaan ihan mieletön määrä kaikenlaista tarviketta (siis näiden superihanien vaatteiden lisäksi) ja alkuviikosta kun tein vähän listaa siitä mitä vielä tarvitsemme, tajusin, ettei itse asiassa juuri mitään kovin ihmeellistä. Reissun Ikeaan, Citymarketiin ja Verkkokauppaan jos vielä teemme, niin uskon, että se on siinä.


Tällä hetkellä tuntuu, että viikot kuluvat hirveätä vauhtia.

Mutta antaa kulua, me ollaan täällä kyllä aika valmiita jo.


Postauksen kuvat olen ottanut pari vuotta sitten ystäväni pienestä pojasta.

Yksi maailman ihanimmista hommista

perjantai 6. marraskuuta 2015

Siskolta saatujen vaatekassien läpikäyminen nimittäin.


Täällä eletään varmasti yhtä elämän hienointa aikaa.

Ja samalla lanseeraan Almaan uuden kategorian: bebé. ♥︎

Polttimon päivitys

torstai 5. marraskuuta 2015

Hankin alkukesästä Hemtexistä By Rydensin pienen valaisimen eteisen lipaston päälle. Valaisin on mielestäni kivan yksinkertainen, eikä 39 € hintakaan päätä huimannut. Uskon, että valaisin on myös sellainen, joka löytää pienen kokonsa vuoksi jatkossakin paikkansa helposti, jos vaikka joskus muutamme tai eteisen sisustus muuttuu.


Polttimoksi valitsin simppelin maitolasipallon.


Polttimo kuitenkin hajosi eräiden juhlien jälkeen (joo-o, lamppu on herkullinen ja juuri sopivalla korkeudella 1,5-vuotiaan näkövinkkelistä ainakin), eikä Hemtexillä ollut enää samanlaisia myynnissä.


Ja ihan hyvä niin, koska uuden, vähän timantinmuotoisen polttimon myötä tuntuu, että koko valaisin on kuin uusi.



Nyt on aika paljon ollut eri merkeillä myynnissä näitä yksinkertaisia "polttimovalaisimia", tykkäättekö? Omaa silmääni nämä kyllä viehättävät ja esim. tuolta Hemtexiltä voisin kotiuttaa useammankin yksilön...

Kummityttö yökylässä

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kummitytöllemme (siskontyttö Syffe) lopputalvesta antamamme synttärilahja oli kaksiosainen. Se piti sisällään nukketeatterikäynnin ja käynnin Sealifessa, sekä yökyläilyn jompaan kumpaan näistä liittyen.

Nukketeatteri Sampossa kävimme Syffen kanssa jo toukokuussa. Esityksenä oli Kolme pientä porsasta ja se oli Syffen mielestä aika jännittävä. Ehkä vähän liiankin.

Sealife-visiitti sen sijaan venyi ja venyi. Siinä oli kesä ja kesälomareissut, häitä, polttareita, ristiäisiä, työkiireitä...you name it. Syffe pääsi näin ollen lunastamaan lahjansa vasta nyt lokakuussa.

Satuimme Sealifeen Lastenpäivänä, jolloin sisäänpääsy oli pienemmille lapsille ilmainen. No, meillä oli jo liput...

Mereneläviä oli ihailemassa runsaslukuinen joukko, parit synttäritkin siellä taisi olla menossa. Kolmeveen kanssa merimaailma tuli aika nopeasti kierrettyä, kiinnostavimpia olivat ravut ja kirkkaanpunaiset merihevoset. Sen sijaan minun odottamani haiden ruokinta ei Syffeä oikein jaksanut  innostaa vaan hän halusi jatkaa matkaa.:)

Yksi Syffen lempparipaikoista Sealifessa sijaitsi yläkerrassa (kauppa). Vihdoin hän pääsi koskemaan mustekalaa ja silittämään rapuja, sellaista kun ei alakerran akvaarioissa päässyt tekemään.


Kaamea hai puri kummitätiä sormeen useaan kertaan.


Lintsiltä lähdön aikoihin alkoi kaikilla olla jo aika kova nälkä. Huristimme äkkiä kotiin ja minä laitoin pitsataikinan nousemaan. 


Täytteeksi löytyi jääkaapista monenmoista: chorizoa, ilmakuivattua kinkkua, etanoita, oliiveja, kirsikkatomaatteja, paprikaa, basilikaa, marinoituja katkarapuja ja jalopenoja.


Syffe sai auttaa oman pohjansa kaulitsemisessa - ja napsia taikinanpaloja maistiaisiksi. Ne oli kuulemma niin hyviä...


Sitten hän levitti Muttia päälle, ja haluamansa täytteet. Mä sirottelin lopuksi vielä kaikkien pitsoihin juustot ennen uuniinlaittoa.


Ja tässä se on: kolmeveen unelmapitsa.

Sija 2: Maan parhaat sämpylät

maanantai 2. marraskuuta 2015

Syystäkin on suosittu. Nämä kun ovat ihan parhaita!


Postaukseen pääset täältä.

Sija 3: Lääkäriksi kasvamisesta

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Kuten aiemmin totesinkin, TOP10-postausten joukossa oli kaksi lääkäriyttä käsittelevää postausta. Tämä on niistä ensimmäinen. 

Postaus oli kyllä tosi hauska käydä itsekin lukemassa, sillä voi vitsit miten nuo olivat jänniä aikoja! Sitä pohti omaa uraa, erikoistumista ja kaikkea siihen liittyvää. Näin jälkikäteen voin onneksi todeta, että aika mukavasti ovat asiat menneet, eikä erikoistumista ole enää ihan tajuttomasti edes enää jäljellä! Aika todella juoksee!


Postaukseen pääset täältä.