Hääpäivämme

lauantai 9. elokuuta 2014

Kello 07.00

Heräsin vähän kehnosti nukutun yön jälkeen. Mies lähti bestmänien kanssa aamupalalle, minä laitoin kahvin tippumaan ja aloin odottaa vieraita.

Puoli kahdeksalta saapui kampaaja ja pian hänen jälkeensä yksi kaasoistani. Kampaajanani oli Mari Sydämen Pohjasta -kampaamosta. Hän teki ystävälleni viime vuonna häämeikin ja -kampauksen, jotka olivat minusta todella onnistuneita. Otin yhteyttä Mariin ja sovimme, että hän laittaa sekä minun että kaasojeni hiukset, ja myös meikkaa minut. Minulle oli tärkeätä, että kampaaja tulee meille kotiin ja tämä sopi Marille hyvin.

Ensin kampaajan penkkiin hyppäsi kaasoni. Minä ehdin sillä välillä tehdä ja syödä vähän aamupalaa, vaikkei kieltämättä mitenkään kovin kova nälkä ollutkaan...



Pian myös kaksi muuta kaasoani saapuivat ja korkkasimme pienen samppanjapullon. :)



Klo 10.00

Valokuvaajamme, Petri Mast saapui. Olen muuten katsonut nämä hääkuvamme jo kymmeniä kertoja läpi ja edelleen ne on musta vaan niin ihania. ♥ Saimme Petriltä 250 tarkasti valittua ja huolella muokattua kuvaa. Sittemmin saimme häneltä myös kaikki raakakuvat (3000 kpl!), ihan vaan siltä varalta, että niistä löytyisi joitain henkilökohtaisesti tärkeitä ja itselle arvokkaita kuvia. Tämä oli minusta todella kiva juttu sillä olen kuullut monelta ystävältäni, että he ovat saaneet valokuvaajaltaan vain nuo muokatut kuvat. Ja minä ainakin löysin näistä 3000 kuvasta useamman todella merkittävän kuvan.

Nämä postauksen kuvat ovat kolmea lukuunottamatta Petrin käsialaa. Olen toki rajannut useita kuvia melko reilusti, retusoinut muutamaa ja yhdessä kuvassa jouduin lisäämään valotusta, jotta sain taustalla näkyvät ihmiset "piiloon".

No mutta, mihinkäs me jäimme. Niin, kello oli kymmenen ja äitikin taisi niillä main olla jo vapautunut kampaajaltaan ja tuli meille viettämään aamupäivää. Miehet olivat hakeneet kukat ja toivat minulle kimppuni.



Häidemme kukat tilattiin Ölanderilta. Hääkimppuni oli mielestäni täydellinen! Totesin sen nähtyäni, että tästä tuli hienompi mitä edes toivoin. Ruusuja ja pioneja.



Jossain vaiheessa oli minun vuoroni.



Kello 12.00

Ja sitten saapuikin Chaffeur eli iskä.♥



Kello alkoi olla yhtäkkiä jo lähempänä yhtä, joten The Dress oli aika ottaa esiin.



Minulla ei ollut mitään kovin tarkkaa visiota puvustani etukäteen. Ajattelin kuitenkin haluavani pitsipuvun olkaimilla ja laahuksella.



Pukuni on Avenue Diagonalin ja löysin sen jo tammikuussa 2013 - kuvastosta. Pukua oli ollut Helsingin liikkeissä yksi myynnissä, mutta se oli mennyt heti häämessujen jälkeen. Kevään ajan annoin itselleni käskyn pitää silmät auki ja miettiä vielä muita vaihtoehtoja, mutta turhaahan se oli ja loppukeväästä kävin lopulta tilaamassa puvun. Koskaan siis sitä livenä näkemättä. :)

Puku saapui syyskuussa ja se istui ihan tajuttoman hyvin. Totta kai puku tilattiin mittojeni perusteella, mutta mikään mittatilauspuku se ei kuitenkaan ollut. Puvusta jouduttiin ainoastaan lyhentämään helmaa (tietty) ja vähän olkaimia.

Halusin lisäksi pitkän hunnun ja ihanan sellaisen bongasinkin erään tuttuni Facebook-kuvista. Tarjouduin ostamaan tai vuokraamaan sen, mutta eihän se tullut kysymykseenkään, vaan sain hunnun lainaksi. ♥

"Jotain lainattua."



Tämä kuva näytti muuten vähän hasardilta noiden Fiskarsin saksien kanssa. :)

Mutta pieni sählinki sopi päivän tunnelmaan, meillä kun oli ihan superhauskaa koko aamu! Tanssittiin ja laulettiin, naurettiin ja jännitettiin. Puhuttiinkin kirkkoon lähtiessä kaasojeni kanssa, että jo siihen mennessä hääpäivä oli ollut yksi parhaista. :)



Jos muuten joku nyt jo kyllästyy tähän hehkutukseen, niin kannattaa jättää loppupostaus lukematta, hahaa. :)

Minulla kun kävi kimpun lisäksi nimittäin myös kampauksen kanssa niin, että siitä tuli paljon hienompi kuin mitä odotin! Olin siis käynyt Marilla harjoituskampauksessa häitä edeltävällä viikolla. Seuraavana päivänä tulin kuitenkin aivan toisiin aatoksiin kampaukseni suhteen ja lähetin Marille paniikissa kuvia ihan toisenlaisista kampauksista: "onnaisko tämä?". Onnasi!



Korvakorut olivat isoäitini perint...no ei nyyy... Ostin ne Glitteristä 17 €:lla. :) Muita koruja sormusten lisäksi minulla ei ollut.



Kello 13.30

Hypättiin iskän, siskon ja valokuvaajan kanssa autoon ja lähdettiin kohti kirkkoa.

"Katso miten nätti auto! Mut apua, siellä sisällä on morsian, voi ei, mä en kestä, ihan liian ihanaa."



Miehet olivat olleet tällä aikaa laittautumassa toisaalla.



Kello 14.00

Melartinin Häämarssi, mun mielestä se ainoa ja oikea, alkoi soida ja sitten mentiin. Iskä toisteli koko ajan vieressä, että kävele hitaammin, sä kävelet tämän matkan vain kerran, kävele hitaammin. Ja mua vaan nauratti. Johanneksenkirkossa morsian saa muuten kävellä ihan kohtalaisen matkan ennen alttarille pääsyä, vaikka ei se kuitenkaan ole mitään verrattuna Turun Tuomiokirkkoon, jossa matka on Pohjoismaiden pisin!





Love, love, love.



Vihkimisen suoritti meidän perhetuttumme mikä tuntui minusta erityisen ihanalta. Kaasoni luki raamattua ja pappi piti meille pienimuotoisen ehtoollisen.

Lisäksi olin toivonut veljeäni, sellistiystävääni ja erästä tuttua pianistia esittämään kirkossa Myrskyluodon Maijan. Silloin, kun sello ja flyygeli aloittivat kappaleen, oli kyllä jälleen kerran kyyneleissä pidättelemistä.



Mr & Mrs.







Me lähdimme ottamaan potrettikuvia ja hääjuhlaväki pääsi pienelle raitiovaunuajelulle. Vaunuajelun aikana yksi P:n bestmäneistä piti tiivistetyn tietopläjäyksen, joten kauempaa tulleet ystävät ja sukulaiset saivat samalla lyhyen Helsinki-kiertoajelun. :)





Bentley. ♥



Potrettikuvia otimme kolmessa eri paikassa ja niistä tuli niiiiiin hyviä! Petri Mast on kyllä erityisesti potrettikuvien ottajana niin taitava ja idearikas.



Kello 15.30-00.00

Saavuttuamme Unioninkadun juhlahuoneistolle pääsimme halaus- ja onnentoivotusmereen.

Kutsuimme häihimme vieraita lähemmäs 120, mutta ihan kaikki eivät luonnollisesti päässeet. Muun muassa erään ystäväni tytär syntyi hääyönämme, mikä on musta ihan pätevä syy sille, ettei pääse. :)





Paikkakortteina oli pienet kuvat jokaisesta vieraastamme. Pääosan kuvista löysin omista arkistoistani, osan nappasin Facebookista ja osan sain äidiltäni ja mieheni tädiltä. Muokkasin kuvat Picasalla tuollaisiksi Polaroid-kamerakuvamaisiksi.

Kuohuviini/samppanjapullonkorkki-idean sain eräältä ystävältäni heidän häistään ja korkkeja kerättiinkin kevään aikana urakalla.

Olimme lisäksi tehneet jokaisesta vieraasta pienen esittelytekstin ja näistä kokosimme vihkosia, joita löytyi kaikista pöydistä. Tekstien tekeminen oli tosi hauskaa ja uskon, että niistä jäi myös vieraille kiva fiilis.



Ihana Ulla.♥



Ja sen mun kimppu!



Alkupalat tarjoiltiin buffetpöydästä.









Pääruoka tarjoiltiin sitten myöhemmin pöytiin.



Häiden ohjelmaksi olimme toivoneet seuraavaa: yksi kiva tutustumisleikki (musta kivoin on se, jossa hääparin takana näytetään jotain tekstiä, esim. "ketkä ovat nähneet sulhasen paiskovan lätkä/sähly/golf-mailaansa", ja sitten nämä henkilöt nousevat seisomaan ja meidän pitää keksiä mikä näitä henkilöitä yhdistää. Me oltiin tässä leikissä aika hyviä, tai siis mä lähinnä. :)), muutamia puheita ja sitten tietty paljon musiikkia. Erityisesti toivoin erästä laulutrioa. Ja erästä sukumme perinteistä laulua yhteislauluksi.

Noh, saimme kaikki nämä ja vielä ties miten paljon enemmän! Kaasot ja bestmänit, ja myös meidän molempien perheet olivat pistäneet viisaat ja aktiiviset päänsä yhteen ja pääsimmekin nauttimaan ehdottomasti parhaimmasta hääohjelmasta ikinä! (Joo-o, morsian on tällaisissa asioissa aina täysin objektiivinen.)

Puheet olivat toinen toistaan parempia, ja kaikki aivan erilaisia. Puheita piti mm. meidän molempien veljet, minun äitini ja isäni, P:n ystäviä ja tietenkin sitten P itse. Olin pyytänyt serkkuani videoimaan ohjelmaosuudet kirkossa ja juhlissa, joten meillä on kaikki puheet tallessa ja voi miten kiva niitä on ollut katsella näin jälkikäteenkin!

Suurin liikutus tuli kuitenkin (tietenkin) siinä kohtaa kun äitini otti puheensa jälkeen mikin käteen, vinkkasi serkkuni pianon taakse ja ryhtyi laulamaan extemporena Mamma Miasta tuttua Abban kappaletta Slipping through my fingers. Äiti lauloi saman laulun myös siskoni häissä, toteamalla ensin, että hänellä on maailmassa kaksi lempparityttöä ja toiselle niistä hän laulaa nyt tämän. Mulle ei riittänyt silloin nenäliinat, ei lautasliinat eikä pöytäliinatkaan. Hihii. Enkä nyt päässyt kovin paljon vähemmällä.

Häiden musiikista siskoni kirjoitti jo aiemmin tarkemmin täällä, käy kurkkaamassa.

Olen kuitenkin niin otettu siitä, että tällaiset musisoinnit saatiin pystyyn ihan vain häävieraidemme avulla! Ainoana ulkopuolisena oli tämä pianistituttavani, jonka olimme tilanneet soittamaan kirkkoon ja juhliin ruokailun ajaksi taustamusiikkia. Ja itse asiassa hänet oli näemmä myös rekrytoitu säestämään useammassa laulussa.

On meillä niin taitavia sukulaisia ja ystäviä. Suuri kiitos. ♥



Ei häiden ohjelma jäänyt kuitenkaan tähän. Kaaso-bestmän -tehotiimimme oli kaiken lisäksi vielä päättänyt tehdä meille häälehden! Siis kyllä!!! He olivat keränneet vanhemmiltamme ja sisaruksiltamme kuvia ja juttuja kasaan, ja yhden kaasoni toimittajaisä lupautui taittohommiin. Mä en vieläkään oikein tajua miten he ehtivät vielä tällaisenkin tehdä!!! Tätä lehteä luettiin muuten ihan Meksikossa asti. ;)



Ja tässä he ovatkin. Maailman parhaat!







Jälkiruokaa meillä ei virallisesti ollut vaan pääruoan jälkeen vuorossa oli kakkukahvit. Mansikkakermakakku oli mieheni ehdoton toive, johon mä lopulta taivuin, vaikka olinkin ajatellut itse aluksi jotain vähän toisenlaista.







Jossain vaiheessa iltaa aukesi myös baari, jossa tarjoiltiin viinien, limsojen, oluiden yms juomien lisäksi myös muutamia drinkkejä.



"Baarissa" oli aluksi yksi tarjoilijoista, kunnes eräs P:n ystävistä valtasi sen itselleen ja hauskuttikin meitä erikoisilla drinkintekotyyleillään koko illan ja yön.



Lopulta vuorossa oli häävalssi... paitsi että...



...ei ollutkaan.

Olimme sopineet bändin kanssa, että ennen häävalssia tulee yksi yllätysnumero, josta ei tiennyt minun, bändin ja siskoni lisäksi kukaan. Bändi soitti muutaman tahdin valssia, jonka he kuitenkin lopettivat nopeaan, mä kiiruhdin mikkiin ja alkoi "mun show". J. Karjalaisen Sekaisin Maria Lundin esittämänä on yksi mun suosikkibiiseistä ja sen mä sitten lauloin miehelleni.







Ja lopulta pääsimme sitten ihan sen virallisenkin valssin pariin.



Minä ja iskä. ♥



Bändinä meillä oli Elina Arlinin bändi, saksofonisti saatiin pyytämällä vielä mukaan! Bändi on ihan mielettömän hyvä ja Elinan ääni valloittava! Elinan välispiikit on musta myös tosi kivoja, sellaisia lämpimiä ja persoonallisia. Kaikki bändin kanssa meni juuri niin kuin sovittiin ja useampi vieraista tuli myöhemmin kehumaan bändiä meille, joten voin kyllä suositella vilpittömästi tätä poppoota!

Tässä minä ja lankoni ja meille legendaarinen Kirkan Hengaillaan. ;)



Kimpun sai eräs ystäväni.



Kimpunheiton jälkeen valokuvaajamme lähti, joten loppuillasta minulla ei ole juuri kuvia mikä on ehkä ihan hyväkin. :)

Yksi syy valita juhlapaikaksemme Unioninkadun juhlahuoneisto oli se, että siellä on kellarissa omat saunatilat, jotka voi vuokrata erikseen. Puolilta öin siirryimmekin siis alakertaan, jossa oli meksikolaista musiikkia, ruokaa, saunomista, uimista ja tanssia. Tämä oli musta vaan niin kiva systeemi. Että ei siis tarvitse juhlatunnelman ollessa korkealla lähteä jonottelemaan johonkin ravintolaan tai ties minne. Osa vieraista kun päätyy kuitenkin aina siinä vaiheessa siihen, että lähtevätkin kotiin. Nyt niin ei käynyt vaan alakerran jatkoilla oli mm. juhlien iäkkäin vieras, eli P:n mummu. :)

Kahden maissa P:n eräs ystävä tuli ilmoittamaan, että hänen meille tilaamansa taksi odottaa jo ja oli meidän aika jättää juhlat taaksemme.

Hääpäivän jälkeen mielessäni olivat vain nämä sanat: kiitollinen, siunattu, onnellinen.



"Vad finns mera att önska
när vi har varann,
din hand emot min kind,
din lena kind.
Det är allt jag begär,
det är allt jag vill ha -
vad finns mera att önska?"

- Stormskärs Maja