Osastonlääkärin normipäivä

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kello 06:20
Kello soi. Viiden minuutin torkku ja sitten ylös. Aamutoimet, aamupala, vaatteet ja meikki. Hiukset päätyvät olosuhteiden pakosta aina ponnarille, löysälle nutturalle tai letille.

Haluan, että minulla on aamuisin aina edes jonkin verran ylimääräistä aikaa. Ehdin joko lukea Hesaria enemmän, tsekata uudet blogipäivitykset tai sitten vaan jumittaa vaatteiden valinnassa ekstratovin. Inhoan kiirettä aamuisin.

Periferiaan reissatessani heräsin aina klo 05:10. Muut kimppakyytiläiset eivät tajunneet tätä yhtään. Muilla herääminen tapahtui noin klo 06:00, ja 06:10 oltiin jo autossa. :) Minun aamuheräämiseni, aamupalani isoine kahvikuppeineen ja lehdenlukurituaaleineen olikin yleinen vitsi.



Kello 07:20
Pitää viimeistään lähteä töihin.

Kello 07:45
Pukkareilla äkkiä vaatteiden vaihto ja kipitys yläkertaan. Nykyisessä työpaikassani lääkäreillä on tapana kokoontua yhteen joka aamu. Kokoustilassa on myös aamupalaa. Siinä säästäisi kyllä aikaa, jos söisikin aamupalan vasta töissä, mutta kun en halua. :)

Ihmiset saapuvat ripotellen. Useana aamuna meillä on jonkinlainen meeting: on röntgenmeetingiä, erikoistuvien meetingiä, klinikkameetingiä jne. Osaan meetingeistä osallistuvat kaikki, osaan vain tietyn subspesialiteetin omaavat lääkärit. Nämä aamun tapaamiset ovat kiva tapa nähdä muita klinikan lääkäreitä, tarvittaessa voi konsultoida tai muuten vaan jutella kollegojen kanssa. Yön päivystäjä antaa raportin päivystyksen potilaista päiväpäivystäjille ja luovuttaa päivystyspuhelimen.



Kello 08:10
Jos mitään meetingiä ei ole, lähdemme hieman kahdeksan jälkeen siirtymään kohti osastoa. Yöpäivystäjä tulee mukaan kertomaan potilaista, jotka hän on ottanut osastolle sisään. Osastolla, jossa olen, on aina kaksi sairaalalääkäriä (erikoistuvia lääkäreitä). Lisäksi osastolle on nimetty yksi konsultti, eli osastoseniori, joka auttaa meitä osastopotilaiden kanssa tarvittaessa. Nopeasti kotiutuvat leikkauspotilaat monet lääkärit katsovat itse, mutta hankalimmat (leikkaus-) potilaat hoidamme hoitavan/leikanneen lääkärin kanssa yhdessä siten, että leikannut lääkäri toimii konsulttina ja minä teen sitten työtä käskettyä. :) Meillä osastonlääkäreillä on keskenämme sellainen jako, että toinen katsoo päivystyspotilaat ja toinen hoitaa sitten taas näitä pidempään osastolla olleita. Lähinnä siis isoja leikkauksia läpikäyneitä ja niistä toipuvia potilaita.

Aluksi teemme osastokierron ns. paperikiertona kansliassa. Me osastonlääkärit kerromme lyhyesti potilaan taustatiedot, erityiset ongelmat ja mahdollisen jatkosuunnitelman. Paperikierrolla on usein monta seniorilääkäriä mukana ja heiltä saa hyviä vinkkejä potilaan hoitoon. Välillä kun voi olla niin, että osastoseniorina toimiva lääkäri ei ehkä ole juuri kyseisen sairauden tai ongelman paras asiantuntija. Osastokierrolla ovat mukana myös vastuuhoitajat, klinikkamme syöpäsairaanhoitaja, toisinaan myös fysioterapeutti, sosiaalityöntekijä jne.



Kello 09:00
Riippuen siitä miten paljon ja miten hankalia potilaita osastolla on, osastokierto loppuu viimeistään yhdeksältä. Tällä kierrolla ei siis todellakaan jaaritella. :) Käymme toisen osastonlääkärin kanssa vielä osaston potilaslistan läpi ja sovimme mitkä huoneet/potilaat kumpikin hoitaa.

Kello 09:15
Virallinen kierto alkaa. Osalla potilaista sairaus tai vaiva on selkeä, kuten esimerkiksi infektiossa: kuume on poissa, tulehdusparametrit laskussa ja vointi on hyvä - jes, jatketaan samaa rataa huomiseen. Välillä sitten taas yhdenkin potilaan kanssa voi mennä pitkä tovi, kun pitää konsultoida eri senioreja, odottaa heitä omilta täysiltä poli- tai leikkauspäiviltään osastolla käymään, ohjelmoida kuvantamistutkimuksia, konsultoida eri alan kollegoja, tehdä lausuntoja, reseptejä, epikriisejä, hoitaa haavaa, nesteytystä, ripulia ja mieltäkin. Miettiä jatkokuntoutusta ja jatkosuunnitelmaa ylipäänsä. Paljon saa tukea seniorikollegoilta, mutta paljon pitää myös itse osata, selvittää ja ymmärtää.

Kello 12:00
Osastokierto alkaa olla suurinpiirtein tehtynä ja on aika lähteä syömään. Käyn aina syömässä lounaan. Piste.

Työpaikkaruokalamme annokset ovat palttiarallaa tätä tyyliä...



Kello 12:45
Meillä on osastolla myös poliklinikka, jonne sovitaan esimerkiksi osastolta kotiutuneiden potilaiden kontrolleja tai jonne he voivat ottaa yhteyttä mikäli tulee jotain ongelmia. Näitä poliklinikkapotilaita katsomme sitten usein iltapäivisin, myös soittoaikoja pad-vastauksista ja muista tutkimustuloksista voi olla. Välillä toinen osastonlääkäreistä menee tekemään päivystysleikkauksen tai assistentin puuttuessa assisteeraamaan johonkin leikkaukseen. Muu iltapäivä kuluukin sitten paperihommissa, jotka ovat aamupäivän potilasflowssa jäänyt paitsioon. Paljon tulee myös juoksevia asioita hoidettavaksi. Hoitajat tulevat kertomaan, että huoneen 5 potilas on kipeä ja että huoneen 8 potilaan puoliso haluaisi jutella lääkärin kanssa. Tai muuta vastaavaa. Välillä käy myös niin, että olen itse tutkinut potilaan aamupäivällä ja huomannut ongelman, josta haluaisin keskustella vielä leikkanneen lääkärin kanssa. No, leikannut lääkäri on leikkaussalissa ja leikkaus loppuu vasta klo 15:30.

Kello 15:30
Tutkimme tämän leikkauspotilaan vielä yhdessä, uudestaan, ja päätämme muuttaa jatkosuunnitelmaa. Ohjelmoin päivystyksellisiä laboratoriotutkimuksia ja kuvantamisia. Soitan potilaasta päivystäjälle ja pyydän häntä katsomaan tulokset vielä illalla.

Kello 16:00
Olen lähes poikkeuksetta ulkona talosta.



P.s. En muuten pistäisi pahakseni, jos oma työmiljööni näyttäisi tältä miltä hongkongilainen The Matilda Hospital näyttää.

----

Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen oikein virallisesti osastonlääkärinä. Kandina olen ollut ihan muutaman viikon sekä kirurgialla että neurokirurgialla osastotöissä, mutta se oli lähinnä epikriisien sanelua. Osastonlääkärinä potilasta saa hoitaa paljon kokonaisvaltaisemmin kuin mitä missään muualla meidän klinikassa. Ei voi vain keskittyä meidän erikoisalaamme, koska ongelma voi olla myös vaikka sitten se nilkkaturvotus, korkeat verensokerit tai keuhkokuume. Osastolla näkee myös sen, miten potilaamme päivä päivältä toipuvat isoista leikkauksista. Ja valitettavasti näkee myös sen kun kaikista yrityksistä huolimatta pikku hiljaa "kaikki" meneekin vaan mönkään. Opettavaista.

kuva, kuva, kuva, kuva

29 kommenttia:

  1. Olipas tosi kiva postaus! Oli mielenkiintoista lukea tällaisesta lääkärin "perus arkipäivästä".:)

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus! Kiitos :)

    -sandra

    VastaaPoista
  3. Todella mielenkiintoinen postaus, suuri kiitos! Tykkäisin tosi paljon, jos kirjoittaisit työsi yksityiskohdista enemmänkin. On niin kiinnostavaa kurkistaa itselle aivan vieraaseen maailmaan.

    VastaaPoista
  4. Tosi mielenkiintoinen postaus :) Kiva tietää mistä kaikesta kirran lääkärin päivä koostuu.

    VastaaPoista
  5. Tätä postaustasi voisin kommentoida paljonkin, mutta sanon yhden asian : oikein teet kun lounastat, minä teen samoin!:)

    VastaaPoista
  6. Kiitos mukavasta "tarinasta". Minusta on kiva kuulla eri ammattiryhmien työpäivistä ja tehtävistä Ja muutenkin pidän blogistasi, inspiroiva ja silti
    maanläheinenkin.
    kiitoksia!
    Alkukesän terveisin
    Katriina

    VastaaPoista
  7. Hei Alma! Sosiaalihoitajia ei ole olemassakaan. He ovat sosiaalityöntekijöitä, jotka ovat valmistuneet yliopistosta joko yhteiskuntatieteiden maistereiksi tai valtiotieteiden maistereiksi. Työskentelen itse nuorisopsykiatrialla sosiaalityöntekijänä ja olen ihan järkyttynyt jos joku vielä käyttää tuota kivikaudelta olevaa "titteliä". t. Jenni (YTM)

    VastaaPoista
  8. Olipas mielenkiintoista lukea miten lääkärin päivä kulkee. :) Millä osastolla muuten työskentelet?

    VastaaPoista
  9. Olipa milenkiintoista lukea työpäivästäsi. Minulla on muuten myös tuo sama aamurituaalipakko. Vaikka en olekaan aamu-uninen niin nautin hitaista aamuista, kahvista jne.

    Ava

    VastaaPoista
  10. Nostan teille lääkäreille hattua, teette arvokasta työtä mihin moni ei pysty. Blogiasi jo pitkään lukeneena oli kiva lukea tällainen työpäiväpostaus. :)

    VastaaPoista
  11. Tutulta kuulostaa. Erikoistumisvaihe kannattaa käyttää tosiaan täysillä hyväkseen; saa ja pitää kysyä. Parasta oppimista. Erikoislääkärinä pitää edelleen osata kysyä ja neuvotella, mutta rooli on nyt toinen. Vaikka eihän tässä ammatissa koskaan ole valmis. Siksi niin upea ala, eikö?
    -hilma-

    VastaaPoista
  12. Mukava postaus! :) Ihan näin vain pienenä kandinakin osastoilla on oppinut todella paljon! Opiskelun puitteissa usein kun käydään vain vähän siellä ja kerran tuolla katselemassa, mutta kuukauden pituiset jaksot eri osastoilla manuilemassa ovat taas opettaneet paljon juurikin hoidon jatkuvuutta. Parasta osastolla ollessa on mun mielestä juuri se, kun oppii tuntemaan potilaita, varsinkin sisusosastoilla kun potilaat voivat olla hyvinkin pitkään. Tämän kesän hommissa tuskin näen ketään kahdesti, mutta kaikkialta saa oman oppinsa. :) Kivaa opiskella näin monipuolisella alalla!

    VastaaPoista
  13. Kiva lukea tällainen päiväpostaus. Hyvin samantyyppinen päivä on näköjään eri erikoisaloilla osastonlääkärinä toimiessa. Teillä kuulostaa resurssit olevan hyvin jaetut, kun osastolta ei pääsääntöisesti joudu välillä leikkaamaan kuten tuntui kirurgisilla osastoilla aina olevan opiskeluaikoinani.

    VastaaPoista
  14. Ylläoleville arvailijoille, Alma ei taida kuitenkaan olla kirurgialla töissä, operatiivisesti suuntautuneita aloja on muitakin :) Kirralla erikoistuvat leikkaavat/ovat mukana leikkauksissa sijoituksesta riippumatta päivittäin (paitsi polipäivinä).

    Upeasti vaikuttaa olevan osaston hoito teillä järjestetty ja hienoa tuommoinen päivittäinen moniammatillinen yhteistyö! Lounaskin näyttää taivaalliselle.. ;)

    -Myy

    VastaaPoista
  15. Mielenkiintoinen postaus! Mieheni on kirurgi ja hänen elämäänsä keski-euroopassa 20 vuotta seuranneena on lääkärin päivässä täällä kyllä aikamoisia eroja. Ensiksikin täällä päivä ei lopu koskaan kello 16. Päivystyksien jälkeen on ihan normaali työpäivä edessä. 12 työpäivää putkeen ja 60h:n työviikko on täällä ihan normaalia. Ja jos haluat oikein uraa tehdä niin luonnollisesti tuntimäärät ovat vielä korkeampia. Lomaa on 4 viikkoa vuodessa ei kuitenkaan ikinä kerrallaan enempää kuin 2 viikkoa. Sitä odottavat niin potilaat kuin työtoveritkin. Erikoistuneena valitset joko julkisen tai yksityissektorin ei ole mahdollista olla useammalla työnantajalla. Apulaislääkärin alkupalkka on samalla tasolla hoitajan kanssa, erikoislääkäreillä erittäin hyvä. Olen itse erittäin tyytyväinen maani terveydenhuoltoon. Joka tason sairaalassa saa aivan mahtavaa hoitoa ihan jo senkin takia, että saa itse valita sairaalansa ja täällä ihmiset todella myös tekevät niin. Lääkäreillä eikä hoitajillakaan ole yksinkertaisesti varaa yhteenkään huonoon päivään. Mun mies työskentelee yksityisklinikalla ja hänelle se luonnollisesti pätee vielä enemmän:)

    VastaaPoista
  16. Oioioi.. sain mitä pyysin!
    Tässä taannoin toivoin postausta normityöpäivästäsi (varmaan moni muukin toivonut) :)
    Kiitos valottavasta kuvauksesta, ei sitä tiedäkään mitä kaikkea ehditte päivän aikana tehdä. Hyvä, että myös syödä ehditte ;) Kommenteista sai mukavasti tietoa myös siitä miten muilla mailla lekurin työpäivä ja ura menee, kivaa :)
    Eikö tästä voisi kehittää teille blogisteille kiertävän "kuvaile työpäiväsi"-haastehommelin?
    Me lukijat tykättäis varmasti!
    terv. M

    VastaaPoista
  17. Kiva postaus ja tärkeää tuo moniammatillinen yhteistyö:)
    Ja kiva, että muistat syödä ja pääset ajoissa kotiin. Odottelen talopostauksia:)

    VastaaPoista
  18. Olipas kattava ja asiantunteva selostus itselle ihan vieraasta maailmasta. :) Tällaisia "päiväkirjamerkintöjä" luen mielelläni lisääkin. Oikein piristävää juhlaviikonloppua!

    VastaaPoista
  19. Kiva postaus, oli kiinnostavaa kuulla millainen sun työpäivä on. Teillä vaikuttaa olevan hienosti järjestetyt konsultaatiomahdollisuudet. Oon itse kirralla erikoistumassa ja oon kyllä sunkin erikoisalan arvannut jo aikaa sitten :)

    Kun tässä kirurgienkin työpäivästä on ollut puhetta niin voisin kertoa lyhyesti omastani:

    7:30/7:45 Käväisen ennen aamumeetingiä osastolla katsomassa edellisen illan ja yön aikana tulleiden uusien potilaiden paperit, jotta olen kierrolla kartalla. Jos on oma leikkauspäivä, käyn myös katsomassa ensimmäistä leikkauspotilasta.

    8:00 Joka-aamuinen röntgenmeeting, johon osallistuvat kaikki kirurgit ja jossa katsotaan edellisen vuorokauden, maanantaina edeltävän viikonlopun kaikki kuvat. Röntgenmeetingin jälkeen on usein vielä suppeampien erikoisalojen omia meetingejä, 1-2/vko, jotka loppuvat viimeistään yhdeksältä.

    8:30/9:00: Osastokierto. Seniori kiertää erikoistuvan kanssa parina päivänä viikossa, muina päivinä kierrän yksin ja konsultoin senioria.

    Kierron jälkeen on kiire tehdä kiireelliset osastohommat, kuten muiden erikoisalojen konsultaatiot, tutkimuspyynnöt, kotiutuvien reseptit ja sairaslomatodistukset sekä jatkohoitopaikkaan siirtyvien potilaiden paperit, koska päivän varsinainen ohjelma kutsuu, esim. erikoislääkäri kaipailee jo assistenttia leikkausaliin. Jos on oma leikkauspäivä, ensimmäinen homma alkaa usein kesken kierron ja sitten kiertoa vain jatketaan sen jälkeen. Poliklinikka taas alkaa viimeistään klo 10. Päivät jakautuvat niin, että useimmiten poliklinikkaa on 1 pvä vkossa, lisäksi 1 oma leikkauspäivä, ja muina päivinä ollaan erikoislääkärin assistenttina isoissa leikkauksia. Varsinaisia "osastopäiviä" jolloin hoidettaisiin vain osaston asioita, ei juuri ole, vaan osastohommat hoidetaan siinä sivussa.

    Klo 15/16: Poliklinikka ja leikkaukset ovat yleensä loppuneet ja loput osastotyöt odottavat, eli epikriisien sanelua, todistusten kirjoittelua yms. Lisäksi perehdyn tulevien leikkauspäivien ja poliklinikoiden potilaisiin, näistä sitten tarvittaessa konsultoin erikoislääkäriä. Kotiin pääsee kyllä yleensä lähtemään klo 16-17 välillä.

    Oli muuten myös kiinnostavaa lukea Anonyymin kommentti Keski-Euroopan kirurgin työstä, siellä tosiaan työpäivät kuulemma ovat pidempiä ja päivystyskäytännöt erilaisia. Suomessakin kyllä erikoislääkärillä on normaali työpäivä päivystyksen jälkeen, sen sijaan erikoistuva pääsee 26:h:n vuoronsa jälkeen nukkumaan.

    VastaaPoista
  20. Niin erilaisia ovat osastolääkärin päivä ja osastolla olevan potilaan päivä! Varmaan terveellistä olisi kummankin joskus elätyä sen toisen päivään. Tämä oli tosi mielenkiintoinen vilkaisu päivän siihen puoleen, jota useimmat ihmiset eivät koskaan koe vaikka jokainen joskus jollekin osatolle joutuu.
    T. VE

    VastaaPoista
  21. Todella mielenkiintoinen postaus, kivaa luettavaa! Ja hei, olen samanlainen, aamuisin ei saa olla kiirettä ja aikaa pitää jäädä niin, että ehtii syödä rauhassa aamupalan. :) Heräänkin aina todella hyvissä ajoin.

    VastaaPoista
  22. Tänään Olga K luki radiossa Alma sun blogia, olipa hauskaa huomata:). Ihan uusinta postausta ei käsitelty eli saattoi olla uusintakin.

    VastaaPoista
  23. Tämä oli hyvä postaus, todellakin avasi sitä, mitä osastonlääkärin työpäivä pitää sisällään. Varsin mielenkiintoiselta, monipuoliselta ja vastuulliselta lääkärin työ vaikuttaa.
    En tiedä, onko tätä nyt järkeä kysyä, mutta kysyn nyt kuitenkin:Mihin koulutkseen luulet, että olisit hakeutunut, jos et olisi valinnut lääkärin ammattia? Tai mihin suuntaisit nyt, jos yhtäkkiä pitäisikin valita uusi ammatti(aika absurdi kysymys kyllä, myönnän..)?

    Ymmärrän, että tuohon kysymykseen on vaikeaa/mahdotonta(?) vastata, kun kuitenkin sinulle lääkäriys oli varmasti todella selkeä valinta.

    Minulla oli yläasteella ja lukion alussakin vielä haaveena lääkärin ammatti, mutta aikalailla se sitten haihtui lukiossa ja kävinkin sitten kemian ja fysiikan lyhyenä. Kun nyt luin tuota päiväsi kulkua, niin en oikein tiedä, olisiko minusta ollutkaan ihan tuollaiseen työhön(sosiaalisuus, päätöksentekokyky yms).(Tarkoitan nyt nimenomaan tuota osastonlääkärinä toimimista). Toki sinulla on jo lääkärin (perus)koulutus takana ja kokemusta, että vaikeatahan sitä on täältä koneen takaa miettiä, että miten itse olisi tuollaisessa työssä pärjännyt.

    Kiitos vielä, että kirjoitit päiväsi kulusta ja mukavaa kesän jatkoa!

    Tuuli

    VastaaPoista
  24. Elle-Marie,
    tosi kiva kuulla, että tykkäsit.:)

    Sandra,
    kiitos itsellesi mukavasta palautteesta.

    Anonyymi,
    kiitos sinullekin kivasta palautteesta. Töistä voin tietyllä tasolla aika ajoin kirjoittaa kyllä, katsotaan mitä keksin seuraavaksi.:) Pääpaino blogissani on kuitenkin vähän muualla, mutta tällaisia hairahduksia voi toki aina tehdä.:)

    E,
    kiitos! En olekaan täällä blogissani puhunut sen tarkemmin erikoisalastani, operatiivinen ala se on, se varmaan on käynyt ilmi.:)

    Laapa,
    tiedätkö mulla tulee ihan sama fiilis aina välillä, kun sä kirjoitat näitä "lääkäripostauksia". Tulee sellainen olo, että voisi kommentoida vaikka mitä, mutta sitten ei vaan ehdi tai saa aikaiseksi. Mutta tiivistit postaukseni hienosti yhteen virkkeeseen.:)

    Katriina,
    kiitos paljon ihanasta kommentistasi. Tulin tosi hyvälle mielelle.:) Mukavaa, että viihdyt blogini parissa. Ja minustakin on tosi mielenkiintoista kuulla eri ammateista, usein niiden todellisesta sisällöstä kun ei oikeasti tiedä yhtään mitään.

    Jenni,
    no moikka! Siis voi minua, miten olin niin päässyt sössimään. Kävin heti korjaamassa tekstini. Serkkuni on sosiaalityöntekijä, joten luulisi minun jo muistavan oikeat termit! Pahoittelut.

    littleB,
    kiva kuulla, että tykkäsit. Tarkemmin töistäni en täällä olekaan sitten puhunut. Tällaisia paloja vaan.:)

    Ava,
    kiva kuulla! Aamurituaalit on kyllä tärkeitä, ilman niitä tuntuu vielä lounaallakin ettei ole ihan kunnolla herännyt. Kahvikuppi ja lehti, ne ne on. P tosin aina nauraa, kun mä ehdin Hesarissa vaan kotimaaosion puoleen väliin.:) Mutta ei sen oo väliä.

    M,
    kiitos paljon kauniista sanoistasi. Mukava saada tällaista palautetta!

    hilma,
    se on kyllä niin totta. Nyt vielä saa ja voi kysyä. Tosin tiettyjä asioita on jo, joita en vaan kehtaa enää kysyä, mm tänään oli yksi juttu, jota pähkäilin. Onneksi netistä löysin sitten vastauksen asiaan.:) Ammatissa ei kyllä koskaan ole valmis ja aina on joku, jota voit konsultoida. Niin tekevät meidän professoritkin ja ylilääkärit. Aina nimittäin on joku toinen, joka tietää jostain tietystä sub-sub-subspesialiteetista enemmän. Se on minusta hienoa.

    Marika,
    kiitos! Osastotyö on musta tosiaan myös tosi mielekästä. Päivystyksessä ja poleilla näkee potilasta vaan niin lyhyen hetken. Osastolla sen sijaan pystyy hyvin seuraamaan esim joiden haavojen paranemista, infektioiden laantumista, elektrolyyttihäiriöiden korjautumista tai ravitsemustilan kohenemista. Mielenkiintoista!

    Anna,
    mukava kuulla. Joo, mä uskon, että tällä osastolla on tosi hyvä tilanne. Aiemmin asiat ovat kuulemma kyllä olleet toisin, mutta sitten ilmeisesti tajuttiin, ettei näin ison osaston hoitaminen (hyvin) onnistu vasemmalla kädellä. Ja kyllä meillä osastolla menee ihan koko päivä. Muutama polipotilas ja 1(-2) päivystysleikkausta niin siinä se.

    Myy,
    tosiaan sen tarkemmin en ole erikoisalaani täällä puinutkaan. Operatiivinen ala on jo aika tarkka määritelmä.:) Osasto jolla nyt olen töissä, on niin iso, ettei sieltä kyllä pysty kuin harvoina päivinä irtoamaan leikkuriin. Ja usein se on se toinen meistä, en siis minä. Sen sijaan meillä on melkein aina joku, jolla ei ole sijoitusta, joten hän sitten assaa tai tuuraa jossain leikkauksessa, jos on tarve.
    Mä tosiaan en oo juuri osastolla koskaan ollut, niin en oikein voi verrata. Onhan tuollakin monenlaista pientä ongelmaa - kierrot venyvät, tieto ei kulje, kamoja ei löydy jne. Mutta suuret linjat ovat kuitenkin kunnossa. Unohdin muuten vielä mainita myös psyk.puolen, sisätaudit ja erään toisen operatiivisen erikoisalan, joiden kanssa teemme tosi tiivisti yhteistyötä. Konsultaatiot ovat tosi helposti saatavilla.

    VastaaPoista
  25. Anonyymi,
    olipa mielenkiintoista kuulla "miehesi tarina". Niin ne ovat koulutus, työn sisältö ja sen haasteet erilaisia eri maissa. Suomessahan tosiaan on Euroopan lyhimmät työajat. Suomalaiset työntekijät tekevät keskimäärin 38h työviikkoa, kun taas esim turkkilaiset painavat hommia noin 50 tuntia viikossa. Lääkäreiden työaikahan määräytyy kunnallisen virkaehtosopimuksen mukaan ja tällä hetkellä se on 38,25h/vko. Päivystykset jaetaan Suomessa kahteen: on aktiivipäivystystä mikä tarkoittaa sitä, että päivystäjä on töissä ns. raskaassa päivystyspisteessä. Tällöin hän tekee potilastyötä vähintää 60% päivystysajasta ja päivystysvuoro kestää ainakin klo 22.00 asti. Tietyissä päivystyspisteissä työtä tehdään 100% päivystysajasta. Aktiivipäivystyksen jälkeen meidän klinikassa pääsee pääsääntöisesti aamulla kotiin. Tiedän toki myös klinikoita, joissa työvuoro jatkuu aina ad klo 12, ja näin meilläkin on viikonloppuisin. Toinen päivystämisen muoto on puhelinpäivystys, eli päivystäjä on kotona ja vastaa puhelimeen ja tulee tarvittaessa tietyllä varoajalla töihin. Tämän päivystyksen jälkeen lääkäri on normaalin päivän töissä, vaikka töitä olisi ollut koko yön. Laskeskelin muuten ihan mielenkiinnosta, että meillä tulee erikoistuvalle lääkärille keskimäärin 50h/vko työtunteja, kun lasketaan kaikki päivystykset mukaan.
    Nämä työajat koskevat tietenkin vain julkisella puolella toimivia lääkäreit, vain yksityisellä puolella toimivien lääkäreiden työajoista en tiedä. Moni lääkäri meillä tekee kuitenkin ns. virkatyönsä ohella muuta työtä (opettaa, tekee tutkimusta, pitää vastaanottoa yksityisellä lääkäriasemmalla tms), kuten minäkin. Näin ollen viikottaiset työtunnit nousevat selvästi.
    Minusta on ihan mahtavaa, että Suomessakin alkaa enemmän ja enemmän puskea pintaan potilaan valinnan mahdollisuus. Että potilas voi päättää kenelle lääkärille haluaa terveyskeskukseen ja missä sairaalassa haluaa polvensa tähystettävän. Se on minusta oikea suunta.

    M,
    ooh, en yhtään muistanut tätä toivetta! Ihanaa, että huomaamatta sen nyt toteutin.:) Ja tosi kiva kuulla, että tykkäsit. Itselle kun nämä on niin päivänselviä juttuja... Voisinkin joskus tehdä samanlaisen postauksen jossain toisessa työpisteessä työskennellessäni. Mustakin näitä kommentteja on ollut kiva lukea! Pistäpä haaste kiertämään, varmaan supermielenkiintoisia postauksia olisi tiedossa"

    Kalamuija,
    se on kyllä niin tajuttoman tärkeää ja mä aina nautin, kun saan kysyä muiden alojen ihmisiltä vinkkejä ja ohjeita omille potilailleni. Siinä oppii itsekin! Välillä kyllä paprihommia pitää jäädä rustaamaan vähän pidempään, mutta pääsääntöisesti työpäivä loppuu ihan työajan puitteissa. Asuntopostauksia tulee varmasti taas ihan pian!

    Nuori Emäntä,
    mukava kuulla, että tykkäsit. Kiitos! Ja mukavaa alkanutta kesäkuun ekaa viikkoa sinulle.:)

    VastaaPoista
  26. Maiju,
    kiva kuulla sinunkin päivästäsi. Niin ne eri osastot vaihtelevat ja varmaan kaikilla on omat suosikkinsa.:) Meillä tosiaan on tapana, että päivystäjä antaa lyhyen rapsan illalla/yöllä tulleista potilaista, ja musta se on aika hyvä. Tietyissä tilanteissa päivystäjä saattaa jopa tulla pikaisesti vielä tapaamaan potilasta ja kertomaan näyttääkö hänestä siltä, että tilanne on esimerkiksi menossa huonompaan suuntaan.
    Meillä on myös näitä meetingejä kyllä joka päivälle, mutta kaikkiin ei tarvitse (eikä edes ehdin) kaikkien osallistua. Meidän osasto on sen verran iso, että siellä ei kyllä olisi mitään tsäänssiä saada hommia hoidettua tunnissa. Paitsi tietenkin joskus loma-aikoina, kun leikkauksia on vähän ja sitä myötä myös leikkauskomplikaatioita on vähän.:) Puoleen päivään mennessä kierto on pääosin tehty ja sitten ip:lle on näit polipotilaita, paperihommia ja konsultaatioita.
    Ja mielenkiintoisia nämä maavertailutkin: Suomessa tehdään lyhyempää työpäivää ylipäänsä kuin monessa muussa Euroopan maassa. Myös lääkärit.

    VE,
    niin, hyvä pointti! Itse en ole potilaana ole ollut osastolla kuin kerran pikkutyttönä ja silloinkin itkin lähinnä sitä kun piti lähteä kotiin. Ehkä mun kohtalo oli jo silloin selvä?:) Vaikken nyt tietenkään toivo joutuvani sairaalaan, potilaana ollessa oppii kyllä itsekin ihan huiman paljon!

    Sarafina,
    kiva kun tykkäsit. Mä tosiaan en ole mikään aamuvirkku, mutta silti nipistän kyllä aina unista, jotta saan aamuni sujumaan rauhallisesti.:)

    ss,
    hei kiitos sinullein tosi paljon vinkistä. Eräs toinen lukija oli kuullut tekstin alkuviikosta, se oli napattu tuosta Just married -postauksesta. En olisi itse sitä varmastikaan huomannut. Oli kyllä hassua kuulla omaa tekstiä siellä.;)

    Tuuli,
    kiitos paljon kommentistasi ja niin kiva kuulla, että tämä aihe tuntui mielenkiintoiselta. Itsestä kun nämä päivät nyt tuntuvat niin...no...tavallisilta työpäiviltä.:) No mutta, kysyitpä vaikeita... Kun hain lääkikseen minulla olisi ollut paikka myös yliopistoon kemialle ja teknilliseen korkeakouluun, että ehkä tuohon jälkimmäiseen olisin sitten päätynyt, jollen olisi päässyt lääkikseen. Olisin kuitenkin kyllä hakenut uudestaan, varmaan montakin kertaa.
    Aina välillä mietin itsekin, että mikä toinen ala voisi olla sellainen minun näköinen, mutta en oikein ole keksinyt. Oikein mikään muu ei vaan tunnu sopivalta. Mä tosiaan päätin jo ihan pikkutyttönä, siis alle kouluikäisenä, että musta tulee lääkäri. Ja se ajatus pysyi samana sitten ihan abivuoteen asti. Aika hassua jopa.
    Olisipa mukava kuulla mille alalle olet sittemmin päätynyt? Minä uskon, että lääkäriksi sopii hyvin monenlaiset ihmiset. Lääkärin ammattinimikkeen alle kun mahtuu aivan tuhottoman paljon erilaisia töitä. Sosiaalisuutta on hyvin vaihtelevasti ja päätöksenteon kiirellisyyskin vaihtelee eri aloilla ja eri tilanteissa huimasti. Tuohon sosiaalisuuspuoleen en osaa sanoa muuta, mutta päätöksentekoon kyllä kouliituu työtä tekemällä. Lähes mikään lääkärin työssä ei ole "keittokirjamaista" vaan aina pitää soveltaa ja räätälöidä päätökset kuhunkin tilanteeseen sopiviksi.
    On myös pakko uskaltaa ja rohjeta - ihan kaikesta kun ei voinut silloin alussakaan kysyä. Meillä aloitti keväällä yksi uusi erikoistuva ja kun perehdytin häntä meidän päivystyksessä, oli tosi mukava huomata miten tiettyjen päätösten teko on itselle jo tosi helppoa. Jotain tälläkin alalla on siiis jo oppinut. Toivottavast näistä hajatelmista oli ainesta edes jonkinlaiseen vastaukseen sinulle.
    Aurinkoista kesäkuun helleviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  27. Mä itseasiassa taisin hiffata, minkä alan lääkäri olet ;). Syöpäsairaanhoitaja oli se lopullinen vinkki :D. Olen siis itse työskennellyt sairaanhoitajana samalla osastolla, nykyään oma työnkuva on terkkarina neuvolassa.

    Kiitos kivasta blogista, juttujasi lukee mielellään :)

    VastaaPoista
  28. Mielenkiintoinen postaus! Olen itse aloittamassa lääkiksessä nyt syksyllä, mutta mulla on jo takana ne jo ylempänäkin mainitut yhteiskuntatieteiden maisterin paperit. ;) Olen siis sosiaalityöntekijäksi valmistunut ja niitä töitä useamman vuoden tehnytkin. Tällaisena alanvaihtajana ja uutena opiskelijana sitä kuulisi mielellään tarkemminkin työstäsi ja työpäiväsi sisällöstä, mutta ymmärrettävästi se ei ole mahdollista. Olen itse tavallaan 'erikoistunut' sellaiseen työhön sossuna, jota ei moni tunne tai tee ja kaikkia kiinnostaa työn sisältö ja tapaukset todella paljon. Välillä on todella hankalaa tasapainotella sen kanssa, mitä kertoa omasta työstään, kun kuitenkin haluaisi tuoda esiin niitä oleellisia asioita työstään kenenkään yksityisyyden vaarantumatta.

    Mutta innolla odotan syksyä ja opintojen alkamista. Ilolla otan vastaan myös tulevat kirjoituksesti tulevasta ammatistani. :)

    Rouva P-K

    VastaaPoista
  29. Anonyymi,
    ihanko totta?:) Aika hyvin kyllä spotattu, jos niin teit. Tykkään kyllä omasta työpaikastani tosi paljon.:) Ja kiitos ihanasta palautteestasi, ilostuin niin.

    Rouva P-K,
    kiva kuulla! Ja voi miten mahtavaa, onneksi olkeen tuoreelle lääket. yo:lle. Lääkiksessä oli niin kivaa! Mä ainakin ikävöin aika ajoin ihan kunnolla opiskeluvuosia. Nää lääkäriys-postaukset ovat aina vähän haastavia mulle tehdä, siksi en usein aiheesta kirjoittelekaan. On tosiaan vaikeata kertoa riittävästi, jotta teksti pysyy mielenkiintoisena, mutta kuitenkin tarpeeksi vähän ettei paljasta liikaa.
    Aurinkoista loppukesää ja tsemppiä syksyyn!:)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ja kiva kun kävit.:) Anonyymi, jätäthän nimimerkin.