Osastonlääkärin normipäivä

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kello 06:20
Kello soi. Viiden minuutin torkku ja sitten ylös. Aamutoimet, aamupala, vaatteet ja meikki. Hiukset päätyvät olosuhteiden pakosta aina ponnarille, löysälle nutturalle tai letille.

Haluan, että minulla on aamuisin aina edes jonkin verran ylimääräistä aikaa. Ehdin joko lukea Hesaria enemmän, tsekata uudet blogipäivitykset tai sitten vaan jumittaa vaatteiden valinnassa ekstratovin. Inhoan kiirettä aamuisin.

Periferiaan reissatessani heräsin aina klo 05:10. Muut kimppakyytiläiset eivät tajunneet tätä yhtään. Muilla herääminen tapahtui noin klo 06:00, ja 06:10 oltiin jo autossa. :) Minun aamuheräämiseni, aamupalani isoine kahvikuppeineen ja lehdenlukurituaaleineen olikin yleinen vitsi.



Kello 07:20
Pitää viimeistään lähteä töihin.

Kello 07:45
Pukkareilla äkkiä vaatteiden vaihto ja kipitys yläkertaan. Nykyisessä työpaikassani lääkäreillä on tapana kokoontua yhteen joka aamu. Kokoustilassa on myös aamupalaa. Siinä säästäisi kyllä aikaa, jos söisikin aamupalan vasta töissä, mutta kun en halua. :)

Ihmiset saapuvat ripotellen. Useana aamuna meillä on jonkinlainen meeting: on röntgenmeetingiä, erikoistuvien meetingiä, klinikkameetingiä jne. Osaan meetingeistä osallistuvat kaikki, osaan vain tietyn subspesialiteetin omaavat lääkärit. Nämä aamun tapaamiset ovat kiva tapa nähdä muita klinikan lääkäreitä, tarvittaessa voi konsultoida tai muuten vaan jutella kollegojen kanssa. Yön päivystäjä antaa raportin päivystyksen potilaista päiväpäivystäjille ja luovuttaa päivystyspuhelimen.



Kello 08:10
Jos mitään meetingiä ei ole, lähdemme hieman kahdeksan jälkeen siirtymään kohti osastoa. Yöpäivystäjä tulee mukaan kertomaan potilaista, jotka hän on ottanut osastolle sisään. Osastolla, jossa olen, on aina kaksi sairaalalääkäriä (erikoistuvia lääkäreitä). Lisäksi osastolle on nimetty yksi konsultti, eli osastoseniori, joka auttaa meitä osastopotilaiden kanssa tarvittaessa. Nopeasti kotiutuvat leikkauspotilaat monet lääkärit katsovat itse, mutta hankalimmat (leikkaus-) potilaat hoidamme hoitavan/leikanneen lääkärin kanssa yhdessä siten, että leikannut lääkäri toimii konsulttina ja minä teen sitten työtä käskettyä. :) Meillä osastonlääkäreillä on keskenämme sellainen jako, että toinen katsoo päivystyspotilaat ja toinen hoitaa sitten taas näitä pidempään osastolla olleita. Lähinnä siis isoja leikkauksia läpikäyneitä ja niistä toipuvia potilaita.

Aluksi teemme osastokierron ns. paperikiertona kansliassa. Me osastonlääkärit kerromme lyhyesti potilaan taustatiedot, erityiset ongelmat ja mahdollisen jatkosuunnitelman. Paperikierrolla on usein monta seniorilääkäriä mukana ja heiltä saa hyviä vinkkejä potilaan hoitoon. Välillä kun voi olla niin, että osastoseniorina toimiva lääkäri ei ehkä ole juuri kyseisen sairauden tai ongelman paras asiantuntija. Osastokierrolla ovat mukana myös vastuuhoitajat, klinikkamme syöpäsairaanhoitaja, toisinaan myös fysioterapeutti, sosiaalityöntekijä jne.



Kello 09:00
Riippuen siitä miten paljon ja miten hankalia potilaita osastolla on, osastokierto loppuu viimeistään yhdeksältä. Tällä kierrolla ei siis todellakaan jaaritella. :) Käymme toisen osastonlääkärin kanssa vielä osaston potilaslistan läpi ja sovimme mitkä huoneet/potilaat kumpikin hoitaa.

Kello 09:15
Virallinen kierto alkaa. Osalla potilaista sairaus tai vaiva on selkeä, kuten esimerkiksi infektiossa: kuume on poissa, tulehdusparametrit laskussa ja vointi on hyvä - jes, jatketaan samaa rataa huomiseen. Välillä sitten taas yhdenkin potilaan kanssa voi mennä pitkä tovi, kun pitää konsultoida eri senioreja, odottaa heitä omilta täysiltä poli- tai leikkauspäiviltään osastolla käymään, ohjelmoida kuvantamistutkimuksia, konsultoida eri alan kollegoja, tehdä lausuntoja, reseptejä, epikriisejä, hoitaa haavaa, nesteytystä, ripulia ja mieltäkin. Miettiä jatkokuntoutusta ja jatkosuunnitelmaa ylipäänsä. Paljon saa tukea seniorikollegoilta, mutta paljon pitää myös itse osata, selvittää ja ymmärtää.

Kello 12:00
Osastokierto alkaa olla suurinpiirtein tehtynä ja on aika lähteä syömään. Käyn aina syömässä lounaan. Piste.

Työpaikkaruokalamme annokset ovat palttiarallaa tätä tyyliä...



Kello 12:45
Meillä on osastolla myös poliklinikka, jonne sovitaan esimerkiksi osastolta kotiutuneiden potilaiden kontrolleja tai jonne he voivat ottaa yhteyttä mikäli tulee jotain ongelmia. Näitä poliklinikkapotilaita katsomme sitten usein iltapäivisin, myös soittoaikoja pad-vastauksista ja muista tutkimustuloksista voi olla. Välillä toinen osastonlääkäreistä menee tekemään päivystysleikkauksen tai assistentin puuttuessa assisteeraamaan johonkin leikkaukseen. Muu iltapäivä kuluukin sitten paperihommissa, jotka ovat aamupäivän potilasflowssa jäänyt paitsioon. Paljon tulee myös juoksevia asioita hoidettavaksi. Hoitajat tulevat kertomaan, että huoneen 5 potilas on kipeä ja että huoneen 8 potilaan puoliso haluaisi jutella lääkärin kanssa. Tai muuta vastaavaa. Välillä käy myös niin, että olen itse tutkinut potilaan aamupäivällä ja huomannut ongelman, josta haluaisin keskustella vielä leikkanneen lääkärin kanssa. No, leikannut lääkäri on leikkaussalissa ja leikkaus loppuu vasta klo 15:30.

Kello 15:30
Tutkimme tämän leikkauspotilaan vielä yhdessä, uudestaan, ja päätämme muuttaa jatkosuunnitelmaa. Ohjelmoin päivystyksellisiä laboratoriotutkimuksia ja kuvantamisia. Soitan potilaasta päivystäjälle ja pyydän häntä katsomaan tulokset vielä illalla.

Kello 16:00
Olen lähes poikkeuksetta ulkona talosta.



P.s. En muuten pistäisi pahakseni, jos oma työmiljööni näyttäisi tältä miltä hongkongilainen The Matilda Hospital näyttää.

----

Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen oikein virallisesti osastonlääkärinä. Kandina olen ollut ihan muutaman viikon sekä kirurgialla että neurokirurgialla osastotöissä, mutta se oli lähinnä epikriisien sanelua. Osastonlääkärinä potilasta saa hoitaa paljon kokonaisvaltaisemmin kuin mitä missään muualla meidän klinikassa. Ei voi vain keskittyä meidän erikoisalaamme, koska ongelma voi olla myös vaikka sitten se nilkkaturvotus, korkeat verensokerit tai keuhkokuume. Osastolla näkee myös sen, miten potilaamme päivä päivältä toipuvat isoista leikkauksista. Ja valitettavasti näkee myös sen kun kaikista yrityksistä huolimatta pikku hiljaa "kaikki" meneekin vaan mönkään. Opettavaista.

kuva, kuva, kuva, kuva