Suolainen ja makea pikaherkku

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Takataskussa on aina hyvä olla muutama takuuvarma pikaresepti yllätysvieraiden varalta. Tai no, vaikkei vieraat tulisikaan yllärinä, voi varsinkin näin joulun alla olla niin paljon kiireitä, ettei aikaa ole mihinkään näperryksiin.

Piirakan tekoon menee noin 8 min, jos käyttää valmispiirakkapohjaa (ja muistaa ottaa sen sulamaan tuntia ennen leipomista) ja uunissa piirakka on noin puoli tuntia.

Mozzarella-pestopiirakka

1 valmis piirakkapohja
purkki pestoa
mozzarellapala + mozzarellaraastetta
3 isoa tomaattia
pinjansiemeniä
tuoretta basilikaa

Painele taikina piirakkavuokaan.



Levitä päälle pestoa. Minulla kului noin puolikas purkki. Viipaloi tomaatit ja mozzarella, ja asettele tasaisesti vuokaan. Ripottele päälle mozzarellaraastetta mikäli haluat.



Paahda pinjansiemenet, silppua basilika ja sirottele ne piirakan päälle.




Laita 200-asteiseen uuniin noin 30 min:ksi. Anna vetäytyä hetki, tarjoile heti.



Makeana herkkuna tein Kinuskikissan blogista löytämäni reseptin mukaan Daim-muffinsseja.

Daim-muffissit
12 kpl

1 levy Maraboun Daim-suklaata
150g voita
1,5 dl sokeria
2 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2,5 rkl kaakaojauhetta
1,5 dl maitoa

Rouhi puolet suklaalevystä rouheeksi. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan maidon kanssa. Lisää lopuksi suklaarouhe, sekoita. Nosta taikinaa muffinssivuokaan, aseta päälle yksi suklaapala ja peitä taikinalla.



Paista 225-asteisessa uunissa noin 12-15 min.



Päätin muuten nyt vihdoin hankkia tällaisen muffinssivuoan, jollaisen hankkimista olen miettinyt varmaan jo vuosia. Paperivuoassa tehtävät muffinssit kun tahtovat AINA levitä ja lässähtää mitä ihmeellisimpiin muotoihin. Viimeksi näin kävi halloweeninä ja jouduin kolmasosan muffinsseista heittämään roskiin. :( Silikoninen muffinssivuoka menee pieneen tilaan ja siihen saa hyvin sujautettua tavallisen kokoisia paperivuokia.

Ei poraa, ei jälkiä

tiistai 3. joulukuuta 2013

Taulumaalaarimme vinkkasi uudesta (ainakin meille) taulujen kiinnityssysteemistä.

Kyseessä on 3M:n tarrapalat, jotka kiinnitetään seinään tarroissa olevalla erityisliimalla, painetaan, odotetaan hetki ja se on siinä. 3M myös lupaa, että tarrat voi sittemmin poistaa seinästä ilman jälkiä.

Tarroja oli Stockmannilla kahta eri kokoa, joista isommat kannattavat 1,4 kg. Meidän taulut painoivat vähän alle 4 kg/kpl, joten varmuuden vuoksi hankin näitä neljä tarraa kuhunkin. Myyjä kertoi itse kiinnittäneensä parin viime vuoden aikana taulunsa yksinomaan näillä ja hänen mukaansa tarrat tosiaan saa seinästä jäljittä irti ihan vain vetämällä!



Tarrassa on kaksi osaa, joista toinen kiinnitetään liimalla seinään ja toinen tauluun. Toisiinsa nämä palat kiinnittyvätä "tarralenkkaritarralla".



Tarroja myydään ainakin Stockmannilla, K-raudassa ja City-Marketissa. Paketissa on aina kolme tarraa ja edullisimmin nämä sai CM:sta, muistaakseni noin 4e hintaan.

Tarrat pitää kiinnittää tasaiselle pinnalle, joten jouduimme hieman leikkaamaan taulukangasta. Ennen kiinnitystä pinta piti pyyhkiä alkoholilla (mä pyyhin kynsilakanpoistoaineella :)).



Kun tarran oli kiinnittänyt, piti sitä painaa 30s ajan.



Tässä taulu odottaa seinään nostoa, ensin poistettiin vain tarran päältä suojapaperi. Kun taulu oli seinällä, piti jälleen painaa puolisen minuuttia tarrojen kohdalta.



Myyjä suositteli tämän jälkeen poistamaan taulun ja odottamaan noin tunnin verran, jotta tarrat ehtivät kiinnittyä lopullisesti seinään ja tauluun, jonka jälkeen taulu siis vain nostettiin paikoilleen.





No, kannattiko?

P:n mielestä kolmea isoa taulua kiinnittäessä tämä ei ollut kovin näppärää. Oli nimittäin aika hankalaa kahdellakin käsiparilla saada kolme taulua tismalleen samoille kohdille. Piti nimittäin samanaikaisesti pidellä taulua seinän edessä, etsiä mittaviivoja korkeuden ja sivusuunnan kohdan suhteen, pitää vatupassia jne.

Me emme myöskään todennäköisesti tule näitä tauluja tästä seinästä pois ottamaan, joten meitä ei porausreijät seinässä olisi haitanneet.

Tykkään kuitenkin siitä, että taulut ovat nyt täysin kiinni seinässä myös yläosasta.

Yksittäisille tauluille tämä on kyllä ehdottoman kätevä kiinnityskonsti!

Ja sitten hän saisi vielä toisenkin

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Meidän kihlauksestamme tulee marraskuussa kuluneeksi yksi vuosi. Koko kihlautuminenhan tuli minulle aivan täytenä yllätyksenä, ja edelleen, kun mietin kaikkea sitä panostusta, jota P tähän laittoi, alan melkein itkeä. Tai nauraa. Milloin mitäkin.

Kihlautuminen matkoineen ja kaikkine pienine yllätyksineen oli hienointa mitä olisin koskaan voinut kuvitella. Se tulee jäämään loppuiäksi mieleeni.

Emme olleet koskaan puhuneet mitään sormuksista. Tai muutenkaan koruista. En uskonut, että P:llä olisi ollut mitään selvää mielikuvaa siitä, mistä minä tykkään. Mutta niin sitä vaan voi olla ihminen väärässä. Tai sitten meillä P:n kanssa on vaan täysin samanlainen maku.

P oli viime kesän lopulla mittaillut korulaatikossani käyttämiäni sormuksia, surffaillut netissä, konsultoinut, vertaillut ja miettinyt. Minua kosittiin siis sormuksella. Sormuksella, joka on täydellinen.

Se on valkokultaa, se on siro, siinä on iso timantti. En keksi mitä muuta olisin enää voinut edes toivoa. Hihii. :)

Sormukseni on lontoolaisesta 77 Diamonds -liikkeestä. Pidän erityisesti tästä delicacy-mallista, jossa sormus kapenee timanttia kohti ja näin ollen vielä ikään kuin nostaa timantin esiin. Timantti on pyöreä ja se lepää neljän pienen kynnen muodostamassa kruunussa.




Pikku hiljaa olen alkanut miettiä vihkisormusta. Kihlasormukseni on (muistaakseni) 1,5mm leveä, joten vihkisormuskin saisi olla kohtalaisen kapea. Siihen sopisi mielestäni riviin pieniä timantteja tähän tyyliin:



Timanttien ei kuitenkaan tulisi kiertää koko sormusta, kämmenpuolella ne ovat vain haittana ja vaurioituvatkin ehkä? (Vai voiko timantit edes vaurioitua?)




Kihlasormukseni on mielestäni varsin moderni, joten vihkisormus voisi myös olla hieman romanttisempi.




Vihkisormusta en kyllä uskalla tilata mistään, se on pakko päästä näkemään livenä ja testaamaan miten se istuu ja sopii kihlasormukseni kanssa.



Minulle tuli juuri ilmoitus, että pukuni on saapunut ja olen vielä tällä viikolla pääsemässä sitä kokeilemaan. Sormuskierrosta voisikin miettiä samalle päivälle. ♥

Osastonlääkärin normipäivä

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Kello 06:20
Kello soi. Viiden minuutin torkku ja sitten ylös. Aamutoimet, aamupala, vaatteet ja meikki. Hiukset päätyvät olosuhteiden pakosta aina ponnarille, löysälle nutturalle tai letille.

Haluan, että minulla on aamuisin aina edes jonkin verran ylimääräistä aikaa. Ehdin joko lukea Hesaria enemmän, tsekata uudet blogipäivitykset tai sitten vaan jumittaa vaatteiden valinnassa ekstratovin. Inhoan kiirettä aamuisin.

Periferiaan reissatessani heräsin aina klo 05:10. Muut kimppakyytiläiset eivät tajunneet tätä yhtään. Muilla herääminen tapahtui noin klo 06:00, ja 06:10 oltiin jo autossa. :) Minun aamuheräämiseni, aamupalani isoine kahvikuppeineen ja lehdenlukurituaaleineen olikin yleinen vitsi.



Kello 07:20
Pitää viimeistään lähteä töihin.

Kello 07:45
Pukkareilla äkkiä vaatteiden vaihto ja kipitys yläkertaan. Nykyisessä työpaikassani lääkäreillä on tapana kokoontua yhteen joka aamu. Kokoustilassa on myös aamupalaa. Siinä säästäisi kyllä aikaa, jos söisikin aamupalan vasta töissä, mutta kun en halua. :)

Ihmiset saapuvat ripotellen. Useana aamuna meillä on jonkinlainen meeting: on röntgenmeetingiä, erikoistuvien meetingiä, klinikkameetingiä jne. Osaan meetingeistä osallistuvat kaikki, osaan vain tietyn subspesialiteetin omaavat lääkärit. Nämä aamun tapaamiset ovat kiva tapa nähdä muita klinikan lääkäreitä, tarvittaessa voi konsultoida tai muuten vaan jutella kollegojen kanssa. Yön päivystäjä antaa raportin päivystyksen potilaista päiväpäivystäjille ja luovuttaa päivystyspuhelimen.



Kello 08:10
Jos mitään meetingiä ei ole, lähdemme hieman kahdeksan jälkeen siirtymään kohti osastoa. Yöpäivystäjä tulee mukaan kertomaan potilaista, jotka hän on ottanut osastolle sisään. Osastolla, jossa olen, on aina kaksi sairaalalääkäriä (erikoistuvia lääkäreitä). Lisäksi osastolle on nimetty yksi konsultti, eli osastoseniori, joka auttaa meitä osastopotilaiden kanssa tarvittaessa. Nopeasti kotiutuvat leikkauspotilaat monet lääkärit katsovat itse, mutta hankalimmat (leikkaus-) potilaat hoidamme hoitavan/leikanneen lääkärin kanssa yhdessä siten, että leikannut lääkäri toimii konsulttina ja minä teen sitten työtä käskettyä. :) Meillä osastonlääkäreillä on keskenämme sellainen jako, että toinen katsoo päivystyspotilaat ja toinen hoitaa sitten taas näitä pidempään osastolla olleita. Lähinnä siis isoja leikkauksia läpikäyneitä ja niistä toipuvia potilaita.

Aluksi teemme osastokierron ns. paperikiertona kansliassa. Me osastonlääkärit kerromme lyhyesti potilaan taustatiedot, erityiset ongelmat ja mahdollisen jatkosuunnitelman. Paperikierrolla on usein monta seniorilääkäriä mukana ja heiltä saa hyviä vinkkejä potilaan hoitoon. Välillä kun voi olla niin, että osastoseniorina toimiva lääkäri ei ehkä ole juuri kyseisen sairauden tai ongelman paras asiantuntija. Osastokierrolla ovat mukana myös vastuuhoitajat, klinikkamme syöpäsairaanhoitaja, toisinaan myös fysioterapeutti, sosiaalityöntekijä jne.



Kello 09:00
Riippuen siitä miten paljon ja miten hankalia potilaita osastolla on, osastokierto loppuu viimeistään yhdeksältä. Tällä kierrolla ei siis todellakaan jaaritella. :) Käymme toisen osastonlääkärin kanssa vielä osaston potilaslistan läpi ja sovimme mitkä huoneet/potilaat kumpikin hoitaa.

Kello 09:15
Virallinen kierto alkaa. Osalla potilaista sairaus tai vaiva on selkeä, kuten esimerkiksi infektiossa: kuume on poissa, tulehdusparametrit laskussa ja vointi on hyvä - jes, jatketaan samaa rataa huomiseen. Välillä sitten taas yhdenkin potilaan kanssa voi mennä pitkä tovi, kun pitää konsultoida eri senioreja, odottaa heitä omilta täysiltä poli- tai leikkauspäiviltään osastolla käymään, ohjelmoida kuvantamistutkimuksia, konsultoida eri alan kollegoja, tehdä lausuntoja, reseptejä, epikriisejä, hoitaa haavaa, nesteytystä, ripulia ja mieltäkin. Miettiä jatkokuntoutusta ja jatkosuunnitelmaa ylipäänsä. Paljon saa tukea seniorikollegoilta, mutta paljon pitää myös itse osata, selvittää ja ymmärtää.

Kello 12:00
Osastokierto alkaa olla suurinpiirtein tehtynä ja on aika lähteä syömään. Käyn aina syömässä lounaan. Piste.

Työpaikkaruokalamme annokset ovat palttiarallaa tätä tyyliä...



Kello 12:45
Meillä on osastolla myös poliklinikka, jonne sovitaan esimerkiksi osastolta kotiutuneiden potilaiden kontrolleja tai jonne he voivat ottaa yhteyttä mikäli tulee jotain ongelmia. Näitä poliklinikkapotilaita katsomme sitten usein iltapäivisin, myös soittoaikoja pad-vastauksista ja muista tutkimustuloksista voi olla. Välillä toinen osastonlääkäreistä menee tekemään päivystysleikkauksen tai assistentin puuttuessa assisteeraamaan johonkin leikkaukseen. Muu iltapäivä kuluukin sitten paperihommissa, jotka ovat aamupäivän potilasflowssa jäänyt paitsioon. Paljon tulee myös juoksevia asioita hoidettavaksi. Hoitajat tulevat kertomaan, että huoneen 5 potilas on kipeä ja että huoneen 8 potilaan puoliso haluaisi jutella lääkärin kanssa. Tai muuta vastaavaa. Välillä käy myös niin, että olen itse tutkinut potilaan aamupäivällä ja huomannut ongelman, josta haluaisin keskustella vielä leikkanneen lääkärin kanssa. No, leikannut lääkäri on leikkaussalissa ja leikkaus loppuu vasta klo 15:30.

Kello 15:30
Tutkimme tämän leikkauspotilaan vielä yhdessä, uudestaan, ja päätämme muuttaa jatkosuunnitelmaa. Ohjelmoin päivystyksellisiä laboratoriotutkimuksia ja kuvantamisia. Soitan potilaasta päivystäjälle ja pyydän häntä katsomaan tulokset vielä illalla.

Kello 16:00
Olen lähes poikkeuksetta ulkona talosta.



P.s. En muuten pistäisi pahakseni, jos oma työmiljööni näyttäisi tältä miltä hongkongilainen The Matilda Hospital näyttää.

----

Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen oikein virallisesti osastonlääkärinä. Kandina olen ollut ihan muutaman viikon sekä kirurgialla että neurokirurgialla osastotöissä, mutta se oli lähinnä epikriisien sanelua. Osastonlääkärinä potilasta saa hoitaa paljon kokonaisvaltaisemmin kuin mitä missään muualla meidän klinikassa. Ei voi vain keskittyä meidän erikoisalaamme, koska ongelma voi olla myös vaikka sitten se nilkkaturvotus, korkeat verensokerit tai keuhkokuume. Osastolla näkee myös sen, miten potilaamme päivä päivältä toipuvat isoista leikkauksista. Ja valitettavasti näkee myös sen kun kaikista yrityksistä huolimatta pikku hiljaa "kaikki" meneekin vaan mönkään. Opettavaista.

kuva, kuva, kuva, kuva