Ihan tavallisille äideille

torstai 29. marraskuuta 2012

"Olipa kerran eräs tavallinen äiti, joka oli hulluna lapsiinsa. Saman äidin samat lapset tekivät hänet säännöllisesti hulluksi.

Oli tavallinen äiti, joka uupui vauvansa itkuun. Äiti, joka silmäpussiensa laaksoista kirosi tehtyjä lapsiaan. Ja jonka silmissä kiilsivät syyllisyyden kuumat kyyneleet.

Oli tavallinen äiti, joka odotti eteisessä yöjuoksuilla huitelevaa humalaista teiniään. Kotiin tullessa komensi ja tuomitsi, vaikka sydän huokaisi syvään helpotuksesta.



Oli tavallinen äiti, joka teki tavanomaisia lihapullia. Ei luomua, ei läheltä, eikä erityisen hienolla rasvahappokoostumuksella. Ja aivan tavalliset mukulat söivät niitä suut suppuralla, ketsupilla koristellen.

Oli tavallinen äiti, joka kuuli moitetta äitiydestään sieltä täältä epävarmuuttaan ruokkimaan. Se sama äiti viilteli itse terävästi sanojensa piikeillä toisia tavallisia äitejä.

Oli tavallinen äiti, joka halusi toisinaan töihin ja sitten toinen, joka pysyi pitkään kotona. Kumpainenkin äitiydessään yhtä lailla vajaita ja täysiä.



Oli tavallinen äiti, jonka piti tarjota lapselleen turvaa, mutta olikin itse kahdesta turvattomampi. Vaan niin viisas, että haki itselleen apua, jottei veisi turvattomuuttaan sukupolvesta seuraavaan.

Oli tavallinen äiti, joka piinallisesti suoritti äitiyttään. Jokaisen täydellisesti hallitun osa-alueen myötä hän astui askeleen kauemmaksi tärkeimmästä.

Oli tavallinen äiti, joka tunsi pistoja sydämessään aina omalla ajallaan. Vaikka hyvin tiesi isän hoitavan lapsia yhtä tavallisen hienosti kuin itsekin.



Oli tavallinen äiti, joka päivän päätteeksi tulistui primitiiviseen raivoon. Huusi kurkku suorana pennuilleen, ettei täällä saa huutaa. Ja oli niin tavallisen surkea esimerkki lapsilleen.

Oli tavallinen äiti, joka katsoi lapsenlastaan oman lapsensa suloisessa sylissä. Joka kuin vahingossa lipsautteli tietävämpiä ohjeitaan, vaikka tunsi omansa osaavan paremmin.

Oli tavallinen äiti, joka niin kovin kaipasi puolisoaan. Vaan ei osannut enää rakastaa kiukun, väsymyksen, kurahousujen ja tiskirättien takaa.



Oli tavallinen äiti, joka tavallisen tasaisesti huokaili valtaisan vastuunsa ja äärettömän rakkautensa äärellä.



Oli tuiki tavallinen äiti, joka usein mietti, oliko riittävästi äiti. Vaikka oli vain aivan tavallinen äiti, ei mitenkään erinomaisen erityinen, ja juuri siksi täydesti inhimillinen ja ainutlaatuinen."

- Maaret Kallio - (http://www.esse.fi/)


Tämän lähetin jo muutamalle lähipiirin äidille sähköpostilla eilen.

Onnellista ja iloista joulunaikaa myös teille kaikille muille, ainutlaatuisille äideille.

kuva, kuva, kuva, kuva

31 kommenttia:

  1. Vaikka minulla ei ole lapsia, teksti kosketti. Huomasin, että rupesi jopa itkettämään. Toi mieleen oman ihanan äidin, sekä muiden perheitä ja paljon omia syvällisiä mietteitä.

    VastaaPoista
  2. Olipa ihana ja juuri niin nappiin osuva teksti. Vaikka aihe ei noin henkilökohtaisesti kosketakaan, niin uskon, että tässä on monelle ajateltavaa. :)

    VastaaPoista
  3. Upea tarina, kiitos että jaoit sen meille <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos tästä, terveisin ihan tavallinen kolmen äiti.

    VastaaPoista
  5. Hieno teksti.Tosi hieno.

    VastaaPoista
  6. Hei Alma!
    Kiitos ihanasta esiin nostamastasi kirjoituksesta. Tämä ihan tavallinen äiti luki ja ihmetteli miten osuva teksti olikaan. Miten kukaan voi saada sanoiksi meidät tavalliset äidit ja mikä ihana ihmeellisyys siinä piilekään, että me naiset olemme hurjan samanlaisia.

    VastaaPoista
  7. Todella koskettava kirjoitus, palaan tähän varmasti myöhemminkin:)

    VastaaPoista
  8. Kiitos! Sopii loistavasti tämän tavallisen äidin tavallisen päivän erityiseksi piristykseksi.

    Sussu

    VastaaPoista
  9. Ihanhan tässä itku tuli.. Väsymys, pahinta lasten kasvatuksessa. siitä niin monet turhat huudot, hermostumiset, kiukut, turhautuminen ja suurimmat riidat puolison kanssa.. Kiitos tämän jakamisesta Alma.

    Onnellista ja rauhallista joulunaikaa myös sinulle!

    VastaaPoista
  10. Tuli kyynelet silmiin, kiitos tästä. Tunnistin itseni niin monesta kohtaa.
    T. Hansu

    VastaaPoista
  11. Voi kiitos! Tämä oli niin ihanasti ja osuvasti kirjoitettu. Mahtavaa, että jaoit tämän.

    Mukavaa viikonloppua! <3

    t. Tarja - tavallinen äiti kahdelle tyttärelle

    VastaaPoista
  12. Tämä on ihana!!!! Niin totta joka sana!!!
    t. kahden pienen pojan äiti

    VastaaPoista
  13. Tämä teksti kyllä saa kyyneleet silmiini toistamiseen. Itselleni on ollut ehkä jonkilainen yllätys se lapsen syntymisen myötä tullut vastuu. Eli vaikka olisitkin "vapaalla", niin se vastuu pienestä on kuitenkin aina siellä taka-alalla, ei voi enää unohtaa koko muuta maailmaa, olla vaan. Sitä vastuuta et voi koskaan nappulasta napsauttaa pois, vaan se kulkee mukana läpi koko lopun elämäsi.

    VastaaPoista
  14. Luettuni tämän ajattelin näitä sanoja vielä pitkään illalla. Esimerkiksi minulla on useasti tunne että koska opiskelen (eli olen poissa kotona paljonkin), niin en vietä aikaa riittävästi tyttärien kanssa, tosi kurjaa. Lohduttavaa on kuitenkin että mieheni on läsnä heidän kanssa, isäturva on todella hieno asia. Voiko muuten lapsista koskaan huolehtia liikaa tai turhaan? Joskus kun kaikki nukkuu ja kaikki on hyvin, niin silti ei voi nukahda heti kun käy läpi kaikki "pikkuasiat". Että miten tytön koe menee huomenna? tai auttaako tämä yrttitee nuoremman tyttären yskään? tai jos kaikki ovat terveinä ja mitään kokeita ei huomiseksi luvattu, niin silti keksi pohdittava :)
    t:Elvira

    VastaaPoista
  15. Osu ja uppos. Elän "äitiyden tähtihetkiä" enkä just nyt pysty lukemaan koko tekstiä ettei mene työpäivä ihan pelkäksi itkuksi.
    Eva

    VastaaPoista
  16. Juuri näin :) Kiitos paljon ihana Alma, iloista ja onnellista joulun odotusta myös Sinulle!

    terv. kolmen aikuisen lapsen hyvin tavallinen äiti :)

    VastaaPoista
  17. Hyvä teksti. Ja jotenkin niin ajankohtainen. :)

    VastaaPoista
  18. Kiitos tästä tekstistä.Olen äiti joka askel askeleelta muuttuu aina vaan tavallisemmaksi äidiksi. Nimim.Eilen illalla juopuneen teinin kotiin hakenut äiti :-(

    VastaaPoista
  19. Tää on niin koskettava. Tuleeko sustakin äiti?

    -s.s.

    VastaaPoista
  20. Ihana teksti Alma! Hormonien herkistämä taisi liikuttua vielä vähän normaalia enemmän..

    VastaaPoista
  21. Kiitos ihanasta blogistasi, minulla on sinulle tunnustus :)

    VastaaPoista
  22. RagDoll,
    niin minuakin! Tänä vuonna on monesta ystävästäni ja tuttavastani tullut äiti ja aika paljon olen viime aikoina saanut kuulla äitien mietteitä ja aatteita. Tämä teksti tuntui niin lohduttavalta, kannustavalta ja kauniilta.

    Norppa,
    juuri näin. Ainahan voidaan ainakin omaa äitiäme muistella jälleen lämmöllä.<3

    Satu,
    olen samaa mieltä kanssasi.

    PaulaL,
    tämä oli minustakin niin kauniisti kirjoitettu. Sellainen armollinen ja lempeä.

    MarttaKoo,
    juuri muun muassa sinua varten tämän tänne laitoin.

    Anonyymi,
    minustakin tämä oli niin kaunis teksti.

    Mahina,
    eipä kestä.:) Niin, vaikkea teksti sinällään henkilökohtaisesti minua koskekaan, löysin siitä monta hyvää oivallusta, läheistä ja tuttavaa. Se on aina yhtä ihailtavaa, kun joku saa sanoiksi puettua asioita ja ilmiöitä, joita itse ei pystyisi kuvaamaan.

    nera,
    niin onkin! Pitää pistää muistiin tämä teksti ja palata tänne sitten joskus, jos on äiti myös.

    Sussu,
    ihana kuulla! Tavallinen päivä oli myös täällä ja omaa äitiäni ajattelin.:)

    elsi,
    :).

    Anonyymi,
    niin se kyllä on. Väsymys tekee hallaa kaikelle elämässä. Sitä muuttuu ihan toisenlaiseksi ihmiseksi. Tämä oli mielestäni tosi kaunis teksti, koskettaa varmasti montaa. Ja kiitos toivotuksista.

    Hansu,
    eipä kestä, teksti oli minusta niin osuva, että halusin jakaa sen täälläkin.

    Tarja,
    eikö olekin ihana ja oivaltava. Pystyy varmasti samaistumaan moneen kohtaan. Kauniin lumista viikon jatkoa sinullekin.

    VastaaPoista
  23. kahden pienen pojan äiti,
    minustakin tämä oli osuvasti kirjoitettu, vaikken äiti olekaan.:)

    Kaitaliina,
    niin mullekin. Herkkis-siskokset.:) Se vastuu on kyllä niin hurja! Lapsi ei lähde pois, vaikka mitä tekisi tai minne lähtisi. Siellä se aina odottaa äitiä. Nallepuvussaa.<3

    Elvira,
    ihanaa, että tämä teksti herätti ajatuksia. Uskon että moni äiti ja vanhempi potee huonoa omaatuntoa. Ihan niin kuin tuossa tekstissäkin mainittiin. En tiedä onko edes sellaista tilannetta, että äiti voisi sanoa että minä olen niin paljon lasteni kanssa, että se on riittävästi?! Äiti on tietysti lapsille ihan ehdottoman tärkeä, mutta tärkeitä ovat myös ne muut läheiset aikuiset ihmiset: isä, isovanhemmat, tädit, sedät, naapurit, vanhempien ystävät.
    Lapsista ei varmaan voi koskaan huolehtia liikaa, mutta ehkä turhaan tosiaan voi.:) Se on varmaan sellainen universaali äitiominaisuus?!;)

    Eva,
    minusta tämä teksti oli niin kauniin armollinen ja ymmärtävä. Kaikilla äideillä on varmasti aika pitkälti samat murheet ja ongelmat - kuten myös ne ilot ja pakahtumisen tunteet! Kaikkea hyvää teidän perheellenne joulukuulle.

    Anonyymi,
    kiitos itsellesi ihanasta kommentista. Tämä oli minustakin niin kaunis teksti.:)

    Lotta,
    :). Mulla on teitä äippiä niin paljon nykyään lähipiirissä, että jotenkin pääsen jo teidän sielunmaailmaan vähän sisälle.:)

    Katri,
    kappas kummaa, mites nyt niin?:)

    Anonyymi,
    äitiyteen mahtuu varmasti niin paljon niitä suuria ilonaiheita, mutta myös murhetta, pettymystä ja kiukkua.
    Jaksamista ja paljon iloisia hetkiä teidän joulukuuhun.

    s.s.,
    eikös ollutkin. Niin kaunis teksti.<3

    Karla,
    mustakin tämä oli aivan ihana! Ja arvaa vaan kyynelehdinkö mä kun mietin omaa ja kaikkia muita lähipiirin äitejä.<3

    Niina,
    kiitos paljon Niina sinulle kauniista kommentistasi ja tunnustuksesta!

    piikkipaatsama,
    voi kiitos. Menen heti katsomaan!

    VastaaPoista
  24. Ihan mahtava kirjoitus! Tuli kyllä tippa linssiin :)

    VastaaPoista
  25. Marika,
    ihan samat reaktiot täälläkin.:)

    VastaaPoista
  26. Isoäitinä pystyy jo vähän etäämmältä katselemaan äityittä. Ymmärrän kun äidit väsyy ja huutavat lapsille, mutta jos ymmärtäisivät, että mitä enemmän huudat, sen ilkeämpiä lapset ovat. Muistakaa äidit, hyvä vastaa hyvään. T, isoäiti

    VastaaPoista
  27. Isoäiti,
    olet varmasti oikeassa. Se onkin isovanhemmuuden hieno puoli, osaa katsoa tilannetta etäämmältä ja vähän jo ehkä rauhallisemmin. Ja myös se, että pääsee usein nauttimaan niistä parhaista paloista lasten kanssa.:) Ja tuossa olet oikeassa, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan pätee varmasti myös tässä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ja kiva kun kävit.:) Anonyymi, jätäthän nimimerkin.