Sahramia leipurille

torstai 4. helmikuuta 2016

Sain joululahjaksi sisaruksiltani Sandron keittokirjan ja se on ollut tosi mieluisa, vaikken vielä montaa reseptiä olekaan ehtinyt sieltä kokeilemaan.

Vähän aikaa sitten tein Sandron leipää, eli sitä kuuluisaa sahramilla maustettua leipää, jota ainakin itse aina Sandrossa himoitsen. Kirjan mukaan leipä on olennainen osa Sandron lounasta ja sen voi syödä sellaisenaan, kastaa dippeihin ja keittoihin tai sillä voi vaikka kaapia loput kastikkeet lautaselta.


Sandron leipä

5 dl vettä
700 g vehnäjauhoja
9 g kuivahiivaa (laitoin koko 11 g pussin)
0,5 rkl suolaa
3 rkl hunajaa
0,5 g sahramia
2 rkl auringonkukkaöljyä
1 rkl seesaminsiemeniä
1 rkl auringonkukansiemeniä (en laittanut)

Lämmitä vesi hiivapaketin ohjeiden mukaiseksi. Lisää hiiva, sahrami, suola ja kaksi ruokalusikkalista hunajaa. (Näin tein, vaikka olenkin oppinut, että kuivahiiva pitäisi aina sekoittaa pieneen määrään jauhoja.) Sekoita hyvin ja lisää sitten jauhoja vähän kerrallaan. Jatka lisäämistä kunnes taikina on notkeaa.

Alusta taikinaa monitoimikoneessa 5 min (käsim 10 min), peitaä kostella pyyhkeellä ja ainna taikinan kohota kaksinkertaiseksi (noin 45 min).

Muovaa taikina jauhotetulla tasolla kahdeksi isoksi pyöreäksi leiväksi ja siirrä ne pellille. Anna kohota vielä 10 min.


Paista uunissa 180´c:ssa noin 40 min (meidän kiertoilmauunissa 30 min). Ota leivät uunista ja sivele varovasti öljyllä, johon on sekoitettu 1 rkl hunajaa. Ripottele pinnalle seesamin- ja auringonkukansiemenet ja paista vielä noin 20 min (meidän kiertoilmauunissa 10 min). Ota leivät uunista ja anna jäähtyä ritilällä.


Ohjeessa todettiin, että  taikinasta voi tehdä myös sämpylöitä tai flatbredin, mutta  että isot leivät ovat siitä parempia, etteivät ne kuivu niin nopeasti.

Noh, kuten aiemmin jo mainitsin, meillä ei ollut sitä ongelmaa. Yhtäkkiä huomasimme nimittäin P:n kanssa, että leivästä oli jäljellä enää kaksi viipaletta. P lähtikin kipin kapin viemään toista leipää ystävillemme naapuriin, koska pian me oltaisi varmasti tuhottu sekin...


Leipä on siis tosi hyvää ja sahraminmaku ainakin minusta juuri sopivan maltillinen. Suosittelen kokeilemaan.

Strategiset mitat

torstai 28. tammikuuta 2016

Sain Vaukirjatilauksen mukana tällaisia kivoja kortteja (hymyilin ensimmäisen kerran, nousin seisomaan jne), joiden avulla voi tallentaa nämä tärkeät merkkipaalut. Toistaiseksi on vasta yksi korteista päässyt käyttöön.


Meidän piti lähteä tänään kotiin, mutta äiti saikin houkuteltua meidät jäämään vielä huomiseen - illalla kun on tätini järkkäämät meikkikutsut. Pääsee Bartsku esittäytymään suvun naisille.:) Ja itselläkin on sellainen olo, että meikkikaappi kaipaisi pientä päivitystä.

En muuten varmaan ole ainoa, jolle lumen sulaminen ja "tip tip"-äänen kuuleminen ulkona saa aikaan ihan kevätolon. Voi että miten rakastankaan vuodenaikoja!

P.s. Meitä on kyllä hemmoteltu kaikkiin vauvan tarvikkeisiin ja vaatteisiin liittyvällä. Tuntuu nimittäin, ettei meidän ole tarvinnut itse hankkia juuri mitään. Esimerkkinä vaikkapa Bartskun kuvassa päällä olevat vaatteet: housut neiti T:ltä (veljentyttö), paita Syffeltä (siskontyttö), pipon on Elbis (siskonpoika) saanut omalta kätilöltään synnärillä ja junasukat saimme postissa ihanana yllärinä eräiltä ystäviltä. Allaoleva body on ainoa minun hankkimani, sellainen 50 cm, joka alkaa muuten käydä pieneksi.

Mummilassa

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Uskallan ehkä varovasti jo sanoa, että olemme alkaneet pikku hiljaa päästä vähän edes jonkinlaiseen rytmiin kiinni. Aluksi kun tuntui, että vuorokausi heitti oikeastaan ihan ympäri - aamupalaa syötiin välillä puoli kolmen maissa ja nukkumaan mentiin aamuyöstä. Eihän se toki haitannut, kun oltiin koko porukka kotosalla, mutta kun mies palasi takaisin töihin, piti systeemiin saada edes jonkinlainen roti.

Mies on tehnyt minulle joka aamu aamupalan valmiiksi. Ja oheen tietenkin iso tuopillinen kahvia.
Päivän ehdottomia kohokohtia.

Olemme käyneet useamman kerran kaupungilla asioilla, ekat bussi- ja raitovaunumatkat on myös jo koettu. Carusellissa kävimme edellisviikonloppuna brunssilla ja veljeni luokse teimme pari viikkoa sitten Bartskun ekan kyläreissun. Ihanaa kyllä, kun alkaa päästä enemmän ja enemmän jo liikenteeseen.



Esikoisen kanssa kun kaikki on aikamoista opettelua ja vähän jännääkin. Sitä yrittää muun muassa optimoida lähtemiset ja tulemiset vauvantahtisesti, ja varuiksi miettii vielä etukäteen imetyspaikkoja ja vaipanvaihtopaikkoja.  Aika nopsaan sai kuitenkin huomata, että näin pienellä vauvalla ei oikeasti ole mitään tasaista rytmiä. Vaikka sinusta siis tuntuu, että hän on ihan juuri syönyt, hän alkaakin itkeä juuri silloin, kun olette vihdoin lähtemässä ulos. Eikä siinä auta äidin kuin riisua molempien ulkovaatteet ja alkaa jälleen imetyshommiin. Vauvalle kun ei voi näyttää kelloa ja kertoa, että hei, ruoka-aika oli mun mielestä vasta 2 h päästä.;)

 Sain joululahjaksi Sandron reseptikirjan ja olen sieltä tehnyt jo muutamaa ruokaa. Sandron sahramileipä oli aivan ihanaa. Ohjeesta tuli kaksi leipää ja söimme toisen miehen kanssa kokonaan yhtenä iltana. Toisen mies kävi viemässä ystävillemme naapuriin.
Pitää laittaa resepti jakoon myöhemmin!

 Kävimme eväsretkellä yhtenä sunnuntaina. Minä olin leiponut pullaa ja termariin laitoimme kaakaota. Bartsku se vaan nukkui, vaikka maisemat olivat aikamoisen kauniit (ks. alla).

Tuntuu, että kaikki on Bartskulle isoa. Myös auton turvakaukalo.

Olemme saaneet nauttia nyt viime päivinä hemmottelusta ensin mieheni lapsuudenkodissa ja sitten omassani.

Isovanhemmat ovat kyllä ihan parhautta. Bartskulle löytyy sylkyttäjiä ja vaipanvaihtajia koko ajan, vaunulenkeille saa seuraa, me vanhemmat pääsemme valmiiseen ruokapöytään ja onhan se vaan niin kivaa kuulla isovanhempia ihailevia sanoja omasta vauvelista.:) Viihdyimme täällä niin hyvin, että kun mies palasi takaisin Helsinkiin sunnuntai-iltana, päätimme me Bartskun kanssa jäädä tänne vielä muutamaksi päiväksi. 

P.s. Tällaisia sekamelskapostauksia on näköjään nyt tiedossa. Kuvastaa ehkä meidän elämää tällä hetkellä parhaiten.:) 

Bartskun ensiviikot

maanantai 25. tammikuuta 2016

Hulrumpsis. Minne ovatkaan nämä kolme viikkoa hujahtaneet?

Pikkuinen "Bartskumme" on jo 3,5 viikko vanha.

Hän on alkanut olla jo enemmän hereillä ja tuijotella ympäristöään suurilla sinisillä silmillään. Painoa on tullut yli 900 g ja pituuttakin jo 4 cm lisää. Ruoka siis maistuu, ja unikin - ainakin päivisin. Yökukkuminen tosin on ilmeisesti sukuvika?!;)

Kotiinlähtövaatteet, varsinkin nuo housut olivat "vähän" isot. Bartsku olisi mahtunut yhteen punttiin. Onneksi olin hankkinut muutamia 50 cm bodeja ja pöksyjä kotiin.

Alkupäivinä meillä kävi paljon vieraita ja saimme tutustua mitä mukavimpaan asiaan (ja sanaan): rotinat. Meitä hemmoteltiin lasagnella, bebeleivoksilla, perunasalaatilla, saaristolaisleivällä, tortilloilla, itsetehdyllä jäätelöllä, salaateilla, sosekeitoilla ja iloisella seuralla.

Vanha koulukaverini Meksikosta lähetti neulomansa vaatteet pojallemme. Neulomukset saapuivat sopivasti keskelle ennätyspakkasia.

Kotineuvola saatiin pystyyn matkalaukkuvaa´an ja Marimekon kangaskassin avulla. 

Vaavisänky on niin suloinen.

Minä pääsin piipahtamaan Lux Helsingissä. Ulkoilu on kyllä niin piristävää ja nyt onkin ollut mukavaa, kun ollaan pakkasten laskun myötä päässeet nauttimaan vaunulenkeistä oikein urakalla.

Niki Strbian kävi kuvaamassa 11 päivän vanhaa Bartskua. Oli niin mahtavaa seurata hänen työskentelyään lähietäisyydeltä! Ja kuvista tuli tietenkin aivan sairaan suloisia!


Edelleen voisimme viettää tuntikaupalla aikaa vain häntä katsellen. Kännykässä on monta sataa kuvaa ja lukuisia videoita, ihan vaikka vaan siitä miten söpö hän on nukkuessaan. Hih.

Bartskun kädet taitavat olla isältä perityt. 

Miehen kanssa ollaan puhuttu, että oman lapsen saaminen on lopulta tuntunut vieläkin hienommalta kuin mitä ajatteli etukäteen. Hän on ihanampi mitä osattiin kuvitellakaan. Aika uskomatonta.

Onni tuli sydämiimme

maanantai 4. tammikuuta 2016

"Me isäsi kanssa seisottiin käsi kädessä tässä ja juteltiin ihan hiljaksiin: 
"No nyt se on elämässä." 
Sinä nukuit. 
Oli talo hiljainen. 
Löi kolmisin sydämemme. 
"Tästä tulee kai hyvä ihminen", me puhuttiin toisillemme. " 
- K. Helakisa

Hyvää uutta vuotta kaikille, meidän vuotemme vaihtui taianomaisissa tunnelmissa!


Joulurauhaa

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Eilinen aamupäivän ajomatka sujui mieheni veljen kanssa joutuisaan. Ehdin vielä hyvin piipahtamaan kampaajalla, hoitamaan tovin siskon lapsia, vähän leipomaan ja sen sellaista. Tänään juhlimmekin sitten vanhempiemme kotona perinteiseen tapaan isäni työkavereiden kanssa.

Eräs sukulaisemme lupasi meille kivan jouluyllärin ja käymme heippaamassa bebéä ultrassa, kunhan illansuussa saamme vihdoin miehenikin tänne.


Pyrin saamaan kotiimme mukavaa joulutunnelmaa jo hyvissä ajoin ennen aattoa, mutta kyllä se oikea joulu ainakin vielä toistaiseksi löytyy aina täältä, kotikonnuilta perheiden parista.


Mitä parhainta joulua teille kaikille blogini lukijoille, Alma jää nyt pienelle joululomalle.

Monen kassin pakkailua

tiistai 22. joulukuuta 2015

Pääni täyttää tällä hetkellä lähinnä kaksi ajatusta, vauva ja joulu. Sen saattaa huomata täällä ja Instagarammissa (löytyy blogini sivupalkista ja Instagramista nimellä ´almanblogi´)...

Yksi ystäväni on ihan samassa vaiheessa raskaana, hänen laskettu aikansa on neljä päivää ennen meitä. Ja hänen kanssaan juuri juttelimme siitä miten erityinen aika tämä on olla raskaana. Siis kun on nämä joulut ja uudet vuodet ja lomat ja kaikki. Kun jännätään, että syntyykö vauvat juuri ennen joulua vai kenties joululahjoiksi vanhemmilleen, vai ehkäpä ilotulitusten räiskeessä tai sittenkin vuoden ensimmäisinä helsinkiläisinä. Vai ollaanko vielä loppiaisen jälkeenkin odottamassa.
Ystäväni kaksi aiempaa lasta ovat syntyneet molemmat keskellä "tavallista kesäviikkoa" ja ystäväni mukaan kaikki on nyt paljon jännittävämpää. No, minä en vielä osaa verrata, mutta uskoisin tässä olevan kyllä totuuden siemenen.

Eilen kun pakkasin kuuden päivän reissukamoja kotikonnuille mukaan otettavaksi samalla miettien, että kai kaikki joululahjat ja muut ovat jo valmiina, takaraivossa oli myös se yksi pakkausurakka: sairaalakassi. Olemme kyllä varautuneet henkisesti siihen, että joulu saattaa jäädä lyhyeen ja meidän auto lähteekin kohti Helsinkiä jo vaikka joulupäivänä. Tai sitten kuka tietää, kyllähän sitä kotikonnuillanikin synnytetään, jos oikein kiire tulee.


Yritin nyt vähän tehdä listaa siitä mitä sairaalakassiin tarvitsisin ja miehen pyynnöstä pakkasinkin pienen sellaisen mukaan. Hyvän avun löysin Lauran blogista, siellä kun eletään varsin samanlaisissa tunnelmissa kuin täällä.

Bebén turvakaukalo saa vielä toistaiseksi jäädä kotiin, kuten myös hänen kotiinlähtövaatteensa. Mies kun oli sitä mieltä, että kyllä me tänne sitten ehditään vielä (ja lupasi ajaa hakemaan kaukalon vaatteineen mikäli näin ei käy...).


Kaukalo ollaan saatu kälyni serkulta lainaan ja se on Maxi-Cosin Pebble.


Kanzin haalarin tilasin Boozt.com:sta ja se on musta ihan ylisöpö karhuntassutossuineen ja hupun pienine korvineen.


Neuleen, housut ja sukkikset bebémme on saanut lainaan serkuiltaan Syffeltä ja Elbikseltä. Body (joka ei näemmä juuri näykään kuvassa) on äidiltäni ja silkkimyssy anopiltani.


Täällä sitä ollaan jo ihan kohta matkalla joulun viettoon. Muistetaan kaikki ajella varovasti.

Kasvava maha

maanantai 21. joulukuuta 2015

Kännykässäni on tallella ainakin parikymmentä kuvaa kasvavasta mahastani. Olen pyrkinyt ottamaan kuvan noin kerran viikossa kesän lopulta lähtien ja niitä on ollut kyllä hauska selailla viikkojen varrella.

Mahani on kautta raskauden ollut melko pieni ja siksi se ehkä onkin tuntunut edelleen varsin mukavalta, luonnolliseltakin. Siinä se vaan kulkee mukana.

Saan edelleen kengät jalkaani ilman sen suurempia ähellyksiä, pääosa vaatteistani mahtuu päälle enkä ainakaan toistaiseksi ole jäänyt mahani kanssa jumiin ahtaisiin paikkoihin...;) Viimeisen viikon aikana tosin se, että bebé on edelleen varsin ylhäällä, on aiheuttanut minulle ajoittaista pakottavaa tarvetta päästä jonnekin käsistäni roikkumaan (??), tihentynyttä/raskaampaa hengitystä (mies ja isä tästä huomauttivat), yltiömäistä suoraryhtisyyttä ja vaihtelevaa tunnetta siitä, että bebé toivoisi kylkiluitteni poistoa... Tämä bebésellemme kuitenkin suodettaneen, laskettu aika kun on ihan jo muutamien päivien päässä (lue: ensi viikolla!!!!).

Ja sitten takaisin asiaan, eli niihin kuviin.

Kännykkäkuvat ovat kuitenkin vain itselleni (ja miehelle, äidille, siskolle, anopille ja kälylle ;)), joten aloin loppusyksystä miettiä, että olisi ihana saada virallisemmatkin kuvat meistä ja loppuraskauden mahasta. Siis sellaiset, jotka voi laittaa vaikka siihen kuuluisaan "perhealbumiin".

Olin pyytänyt siskoa ottamaan meistä ko kuvat, mutta pari viikkoa sitten veljeni tuli meille yhtä biisiä treenailemaan ja sainkin hänet rekrytoitua samalla reissulla myös kuvaushommiin.

Kuvista tuli minusta tosi kivoja. Harmitti kyllä niin kun piti niitä nyt tänne näin rajulla kädellä rajailla, mutta päässee sitä näistäkin kuitenkin oikeaan tunnelmaan.


Kivaa alkanutta joulunalusviikkoa kaikille.

"Näin minä...", eli pieni musiikkimainos

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Vietimme pienimuotoisia työpaikan pikkujouluja perjantaina.
Moni työkaveri kertoi olevansa lähdössä tänä viikonloppuna etsimään ensimmäisiä joululahjoja. Että ei oikein vaan ole yhtään joulufiilistä, ulkona on harmaata ja kotonakaan ei ole ehtinyt tehdä juuri mitään jouluvalmisteluja.

Noh, minä tällaisena joulufanina (ja vielä näin äitiyslomalaisena, jolla on vain aikaa ;)) käänsin tietenkin puukkoa haavassa mainitsemalla, että olen hankkinut ja paketoinut jo vähän aikaa sitten kaikki joululahjat. Joulukoristeet laitoin ensimmäisenä adventtina ja alkuviikosta kiikutin kotiin joulukukat. Glögiä on juotu useampi pullo ja tänään suuntaan kolmanteen joulukonserttiin.


Nämä kaikki toki osin senkin takia, kun emme voi oikein tietää missä joulunpyhiä tänä vuonna vietämme: kotikonnuilla tuttuun tapaan, omassa kodissa vai kenties synnärillä. Tämänkin takia on ollut kiva virittäytyä jouluun jo hyvissä ajoin. Just in case.

Yksi iso osa omaa joulutunnelmointiani muodostuu kuitenkin musiikista. Olin aivan ymmyrkäisenä kun eräs työkaveri totesi, ettei ole kuullutkaan Jouluradiosta. Siis mitä? Jouluradiohan on maan yksi parhaista asioista! Se on kuulunut omaan joulukuuhuni jo usean vuoden ajan ja tuntuu, että vuosi vuodelta kuuntelen sitä yhä enemmän ja enemmän. Jouluradio alkaa aina ensimmäisenä adventtina klo 00.00, kun eetteriin kajahtaa Hoosianna. Tänä vuonna Hoosianna kuultiin jazzversiona, mutta vuosien varrella oman tulkintansa tästä tutusta kappaleesta ovat antaneet mm. Kerkko Koskinen, Jesse Kaikuranta ja Rajaton.

Jouluradiota voi kuunnella radiosta, mutta nettiversio on ainakin omaan käyttööni kaikista näppärin. Nettijouluradiosta tulee lisäksi vain yksinomaan musiikkia ja siellä voit valita oman suosikkisi jopa kahdeksasta eri jouluradiokanavasta! Sivuilta löytyy joulumusiikkia mm. lapsille, ruotsinkielisille, kevyemmän tai raskaamman musiikin ystäville ja yhtenä omana suosikkinani myös Kauneimmat joululaulut -kanava.

Tämähän alkaa kuullostaa ihan jo mainokselta, mutta kieltämättä koen kyllä tehtäväkseni markkinoida näin kivaa musiikkiohjelmaa kaikelle kansalle.;)

Joten, jos et vielä ole tutustunut, niin klikkaapa itsesi Jouluradion ihanaan maailmaan.


25 vastausta

perjantai 11. joulukuuta 2015

Blogeissa on jo pidemmän aikaa näkynyt haastepostauksia, joissa bloggaajan puoliso laitetaan hommiin eli vastailemaan erilaisiin kysymyksiin. Luin tällaista viimeksi muistaakseni Kalastajan vaimo -blogista ja silloin heräsi ajatus tehdä vastaavanlainen tänne Almaankin. Ja mies oli heti messissä, mistä melkein jopa yllätyin.:)

Olkaapa hyvät siis: Mies vastaa.


1. Jos tyttöystäväsi/vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

Hän ei katso telkkaria.

Kympin uutiset saatan kuunnella sivukorvalla iltapuuhien lomassa ja Hercule Poiroteja me kyllä ollaan katsottu tässä syksyllä useampi. Mutta muuten en kyllä katsoa telkkaria oikeastaan koskaan. 
Meillä kävi itse asiassa reilu vuosi sitten huoltomies katsomassa jotain tv-kaapeliin liittyvää ongelmaa ja pyysi minua laittamaan telkun päälle. Hetki meni sählätessä, että sain oikean kanavan näkyviin. Hehe.


2. Minkä kastikkeen hän valitsee salattiinsa?

Riippuu salaatista ja paikasta.

No olipa poliittinen vastaus. Joskin ihan totta. Äkkiseltään sanoisin lempikastikkeekseni kuitenkin Teatterin salaattibaarin seesamsiemenkastikkeen. Supernam.


3. Mikä on hänen inhokkiruokansa?

Tilliliha.

Tämän mies heitti kuulemma hatusta. Vaikka oikeaan osuikin. En myöskään pidä mistään veriruoista, sillistä enkä tervakarkeista.


4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

Samppanjan, alkuun keiton, pääruoaksi vaalean paistetun kalan ja jälkiruoaksi jotain suklaista.

Ihanan oikein. Olen heikkona keittoihin ja ulkona syödessä otan lähes aina kalaa. Ja jälkkärivalintani on helppo päätellä koska otan aina sen vaihtoehdon, jossa on suklaata.:)


5. Mikä on hänen kengänkokonsa?

35.

Kyllä.



6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?

Hän keräilee mm. vaatteita ja kirjoja...

Myönnetään, molemmat ovat "paheitani", joita tulee hankittua varsin usein. En kuitenkaan keräilyharrastuksena voi ehkä tätä ihan vielä pitää.;)


7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

Sushia tai meksikolaista.

Aivan oikein. Listaan voisi lisätä myös miniporkkanat, Nutellan ja pitseriasalaatin.



8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

Laajasti kaikenlaista, aika paljon suomalaista, lienee pop-musiikkia.

Ja tällä hetkellä Jouluradiota!


9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?

Psykologisfilosofisista rakkaustarinoista, joiden äärellä allekirjoittanut nukahtaa.

Ja vice versa: viimeksi kun katsottiin miehen valitsema leffa, se oli uusin Terminaattori... 


10. Minkä väriset silmät hänellä on?

Siniset.

Nooh, kai niissä jotain sinistäkin on, mutta vihreäksi itse ne olen kyllä aina mieltänyt.


11. Kuka on hänen paras ystävänsä?

Kaasotrio.

Yhtä parasta ystävää minulla ei ole tainnut olla oikein koskaan, mutta koen omavaani laajan ja aivan ihanan ystäväpiirin, josta löytyy ystävää monelta eri elämänalueelta - lapsuuden ja nuoruuden ystäviä, opiskelukavereita, sukulaisia, työkavereita, miehen ystävien puolisoita, harrastuksien kautta saatuja ystäviä jne. Mutta kaasotrioni on kyllä varmasti se läheisin.


12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

Kritisoin julkista sektoria.

Hehe. Jepulis.


13. Missä hän on syntynyt?

Suomessa.

Aluesairaalassa, Suomessa hyvinkin.


14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

Suklainen.

Jep, jollei jo käynyt ilmi niin I love chocolate.


15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?

Lukemisen ja hääräilyn.

Ihan totta. Raskauden aikana olen muuten lukenut enemmän kuin pitkiin aikoihin. Se on ihanaa. Ja tämä hääräily, se tarkoittanee sitä kaikenlaista kotona hommailua, järkkäilyä, siivoskelua, sellaista kivaa, jota ainakin talvisin tulee aina tehtyä. Kotoilua.



16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

Monia asioita, kuten uuden oppimisen, laulamisen, soittamisen, espanjan kielen ja ruoanlaiton.

 ♥︎


17. Mikä on oudointa ruokaa mistä hän pitää?

Jicama.

Totta. Mies on tätä reissuillamme aina ihmetellyt. Jicamaa olen viimeksi päässyt syömään häämatkallamme Meksikossa. Päälle paljon limeä, chilijauhetta ja suolaa - avot. Niin hyvää! Meksikossa vaihdossa ollessani saatoin ostaa kokonaisen jicaman ja syödä sen kokonaan itse.:) Jicamaa olen löytänyt Meksikon lisäksi myös Thaimaasta ja Jenkeistä. Oi voi kun nyt tuli sitä ikävä... yhyy.


18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

Käsilaukku, puhelin ja huulikiilto.

Sateenvarjo ja aurinkolasit ovat myös melkeinpä aina mukana. Tosin näin marras-joulukuussa ei jälkimmäiselle ole juuri ollut tarvetta...


19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

Allekirjoittaneen myöhästely.

Argh, kyllä. Mieheni on ikuinen aikaoptimisti ja aina myöhässä. Aina.


20. Entäs piristymään?

Yllätykset.

Hauska vastaus. Rakastan kyllä yllätyksiä. Siinä olen kuin äitini.



21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

James Bondia.

Ahaa.=D


22. Millainen hän on tyttöystävänä/vaimona?

Kaunis, fiksu, iloinen, lämmin ja hyväntahtoinen, ja positiivinen.

 ♥︎ Suosittelen kyllä hei kaikkia teitä kanssabloggaajia teetättämään tämän haasteen miehellään vaikkei vastaukset blogiin asti päätyisikään.:)


23. Milloin hän tapasi vanhempasi?

2008.

Kävimme lauantailounaalla eräässä italialaisessa ravintolassa heidän ja P:n veljen kanssa.:)


24. Mikä on hänen uusin villityksensä?

Kaikenlaiset vauvajutut.

Hihi, juu, myönnetään.



25. Millainen on hänen kotilook?

Aamutakki ja paljaat varpaat.

Hups, en voi kieltääkään. Näin äitiyslomalla tulee hilluttua "kotilookissa" toisinaan huolestuttavan pitkään, jollei ole mitään menoa aamulle sovittuna.