Babynest-alennuskoodi

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Olipa mukava kuulla, että teiltäkin löytyy kiinnostusta Babynestiä kohtaan.


Kivana uutisena sain nimittäin kuulla, että koska suomenkieliset nettisivut ja verkkokauppa ovat juuri avautuneet, on tätä päätetty juhlistaa nyt siten, että blogini lukijat voivat saada -15 % alennuksen tilaamastaan Babynestistä 31.3.2016 asti. Alennuksen saa koodilla ALMA. Ja nettisivut verkkokauppoineen päivineen löytyvät täältä.

Tämä on muuten kuulemma harvinaista, sillä Babynest ei ole yleensä koskaan alennuksessa.:)

Vauvan pesä

torstai 17. maaliskuuta 2016

*yhteistyöpostaus

Heippa hei. Kyllä täällä ollaan vaikka viimeisimmästä postauksesta on kulunut taas ihan nolon pitkä aika. Toivon, että ymmärrätte.

Tänään olemme kotosalla ekaa kertaa melkein kahteen viikkoon ja päätin että nyt on blogin vuoro.
Päätin myös, että jotta en vain unohda, haluan heti alkuun vinkata teille yhdestä tosi kivasta tuotteesta, jonka sain jokin aika sitten kokeiluun.

Kyseessä on alunperin ruotsalaisten kätilöiden kehittämä tuote, Babynest, eli vauvan pesä, näin vapaasti suomennettuna. Babynest on tällainen pieni patja, jossa on pehmeät ja paksut reunat, ja tämän ansiosta vauva kokee olevansa aina kuin pienessä pesässä. 

"Kenguruhoito tarkoittaa äidin hoivaa vauvalle – äiti pitää vauvaa paljasta lämmintä ihoa vasten. Hoito rauhoittaa vauvaa ja antaa turvan tunteen. Hoitoa käytetään yleisesti synnytyssairaaloissa ja keskososastoilla. Kun äiti ei ole paikalla, monessa sairaalassa käytetään Kanmedin Baby Warmer –tuotetta. Vauva makaa lämpimällä vesipatjalla Kanmed BabyNestin sisällä. Patja imitoi äidin lämminta syliä turvallisella ja helpolla tavalla ja antaa vastasyntyneelle pehmeän alun elämään.
Babynest on vastaava tuote kotikäyttöön. Siinä on pehmeä patja vesipatjan sijaan sillä vauva ei tarvitse lisälämpöä kotioloissa. Se on myös hieman suurempi kuin sairaalakäytössä oleva patja, jotta se sopii vauvalle aina 4-6 kuukauden ikään asti. Koon voi säätää narun avulla. Babynest on turvallinen paikka vauvasi unille – niin kotona kuin matkoilla."
"Babynest on täydellinen vauvan omaksi nukkumapaikaksi vanhempien vieressä perhepedissä. Kaikki saavat hyvän ja turvallisen yöunen ilman huolta – tai pyyherullavirityksiä. Babynestin reunat on suunniteltu niin, että sinulla on katsekontakti vauvaasi kun olet hänen vierellään. Imettäminen tai syöttäminen tuttipullosta onnistuu nojaamalla pehmeään reunaan eikä vauvaa tarvitse siirtää omalta nukkumapaikaltaan."


Bartsku nukkuu babynestissä hyvin päikkäreitään - vaikka sitten sohvalla tai sängyllä. Babynestin voi napata mukaansa myös esimerkiksi kylppärin lattialle kun itse käy suihkussa. 


Bartsku nukkui ensimmäiset kaksi kuukautta yöt meidän sängyssämme. Nyt parin viikon ajan hän on alkanut nukkua omassa sängyssään. Ja siihen tämä babynest on myös ihan loistava! Babynest on nimittäin kokonsa puolesta kuin tehty Vaavisänkyyn.



Pehmeiden reunojen ansiosta Bartsku ei lyö päätään pinnoihin. Kädetkään eivät niin helposti eksy pinnojen väliin. Ja minusta on ainakin ihan oikeasti tuntunut, että Bartsku nukkuu rauhallisemmin tässä omassa pesässään.

Huhtikuussa joudumme varmasti luopumaan Vaavisängystä ja otamme isomman pinnasängyn käyttöön. Uskon, että siihen Babynest sopii myös hyvin, koska ainakin nyt tuntuu että Bartsku ihan hukkuisi sellaiseen sänkyyn.




Babynest valmistetaan Ruotsissa ja siinä käytetyt materiaalit on laadukkaita, tutkittuja ja hyväksyttyjä. Ei siis pelkoa vauvalle vaarallisista tekstiilinkäsittelyaineista! Babynestin voi myös pestä pesukoneessa, tosin vauva varmasti viihtyy siinä jopa paremmin kun saa patjaan tuttuja tuoksuja.;)


Babynestin nettisivuilta (klik) löytyy lisätietoa ja verkkokauppa, josta tuotteen voi tilata nyt myös Suomeen. 

Voin vilpittömästi suositella.

Paljon käsityötä...

torstai 11. helmikuuta 2016

...kuten äiti sanoo.

Sitä on kyllä riittänyt vauvan kanssa.

Serkukset eli siskonpoika Elbis ja meidän Bartskumme tapasivat ensimmäistä kertaa vasta tammikuun lopulla, kun siskon perhe palasi maailmalta. Ihan hassua ajatella, että pojat ovat "saman ikäisiä".

Harvassa kun ovat ne vauvat, jotka hereillä ollessaan pötköttelevät tyytyväisinä sohvalla.
Ei, vaan siinä tarvitaan käsiä: syöttämistä, vaipanvaihtoa, pesua, pukemista, silittelyä, taputtelua, heijaamista, hytkytystä, hierontaa, tutinlaittoa, pyykkäystä, tuttipullorumbaa, kantoliinan sitomista, vaunujen lykkäämistä...

Ensimmäinen junamatka on koettu. Perhevaunu oli ihan luksusta! Ja muutenkin junassa on kyllä vauvan kanssa tosi helppoa.

No, kyllä te tiedätte.

Bartsku sai isiltään aurinkolasit joululahjaksi. Aika liikkis.

Kun on pääosin vauvan kanssa päivisin kahdestaan, on ihanaa sopia vaunu-, aamupala-, lounas-, kahvittelu-, yms -treffejä ystävien kanssa. Koenkin että olen viimeisen kuuden viikon aikana nähnyt ystäviäni enemmän kuin aikoihin. Toivottavasti tämä jatkuu samanlaisena.:)

Ystäväni sai tytön kolme päivää ennen meitä. Suosittelen muuten jokaikiselle tuoreelle äidille hengailua toisten samanikäisten lasten äitien kanssa - vertaistuki on ollut mitä parhainta, ja ne vinkit ja niksit, ai että.

Puhumattakaan sitten lounasseurasta, joka tarjoaa valkkarilasia:)

Kävin itse ensimmäistä kertaa "ulkona" viime viikolla, kun meillä oli tyttömöötte. Oli kyllä ihanaa, ja ihanaa oli tulla takaisin kotiinkin. Win-win.

Blogin pariin on nämä seikat huomioonottaen yllättävän tosi vaikea ehtiä.

Synttäreinäni brunsseiltiin viime viikolla Carusellissa...

...ihailtiin Rodinia Ateneumissa...

...herkuteltiin ravintola Saagassa (ja vietettiin ekaa iltaa kahdestaan ulkona, mummi ja taata kun olivat Bartskun kanssa - hänestä tosin ei kuulemma ollut paljon seuraa kun oli vaan nukkunut koko illan...).

...ja oikeana päivänä lähetti toi jäätävänkokoisen ruusukimpun miehiltäni kotiimme.

Olisi niin paljon kirjoiteltavaa, paljon kuvia, paljon ideoita, mutta tuntuu, etten nyt ehdi muuta kuin näitä sekamelskapostauksia. Äh. Harmittaa ihan.

No, mutta tällä hetkellä tällaista.:)

Sahramia leipurille

torstai 4. helmikuuta 2016

Sain joululahjaksi sisaruksiltani Sandron keittokirjan ja se on ollut tosi mieluisa, vaikken vielä montaa reseptiä olekaan ehtinyt sieltä kokeilemaan.

Vähän aikaa sitten tein Sandron leipää, eli sitä kuuluisaa sahramilla maustettua leipää, jota ainakin itse aina Sandrossa himoitsen. Kirjan mukaan leipä on olennainen osa Sandron lounasta ja sen voi syödä sellaisenaan, kastaa dippeihin ja keittoihin tai sillä voi vaikka kaapia loput kastikkeet lautaselta.


Sandron leipä

5 dl vettä
700 g vehnäjauhoja
9 g kuivahiivaa (laitoin koko 11 g pussin)
0,5 rkl suolaa
3 rkl hunajaa
0,5 g sahramia
2 rkl auringonkukkaöljyä
1 rkl seesaminsiemeniä
1 rkl auringonkukansiemeniä (en laittanut)

Lämmitä vesi hiivapaketin ohjeiden mukaiseksi. Lisää hiiva, sahrami, suola ja kaksi ruokalusikkalista hunajaa. (Näin tein, vaikka olenkin oppinut, että kuivahiiva pitäisi aina sekoittaa pieneen määrään jauhoja.) Sekoita hyvin ja lisää sitten jauhoja vähän kerrallaan. Jatka lisäämistä kunnes taikina on notkeaa.

Alusta taikinaa monitoimikoneessa 5 min (käsim 10 min), peitaä kostella pyyhkeellä ja ainna taikinan kohota kaksinkertaiseksi (noin 45 min).

Muovaa taikina jauhotetulla tasolla kahdeksi isoksi pyöreäksi leiväksi ja siirrä ne pellille. Anna kohota vielä 10 min.


Paista uunissa 180´c:ssa noin 40 min (meidän kiertoilmauunissa 30 min). Ota leivät uunista ja sivele varovasti öljyllä, johon on sekoitettu 1 rkl hunajaa. Ripottele pinnalle seesamin- ja auringonkukansiemenet ja paista vielä noin 20 min (meidän kiertoilmauunissa 10 min). Ota leivät uunista ja anna jäähtyä ritilällä.


Ohjeessa todettiin, että  taikinasta voi tehdä myös sämpylöitä tai flatbredin, mutta  että isot leivät ovat siitä parempia, etteivät ne kuivu niin nopeasti.

Noh, kuten aiemmin jo mainitsin, meillä ei ollut sitä ongelmaa. Yhtäkkiä huomasimme nimittäin P:n kanssa, että leivästä oli jäljellä enää kaksi viipaletta. P lähtikin kipin kapin viemään toista leipää ystävillemme naapuriin, koska pian me oltaisi varmasti tuhottu sekin...


Leipä on siis tosi hyvää ja sahraminmaku ainakin minusta juuri sopivan maltillinen. Suosittelen kokeilemaan.

Strategiset mitat

torstai 28. tammikuuta 2016

Sain Vaukirjatilauksen mukana tällaisia kivoja kortteja (hymyilin ensimmäisen kerran, nousin seisomaan jne), joiden avulla voi tallentaa nämä tärkeät merkkipaalut. Toistaiseksi on vasta yksi korteista päässyt käyttöön.


Meidän piti lähteä tänään kotiin, mutta äiti saikin houkuteltua meidät jäämään vielä huomiseen - illalla kun on tätini järkkäämät meikkikutsut. Pääsee Bartsku esittäytymään suvun naisille.:) Ja itselläkin on sellainen olo, että meikkikaappi kaipaisi pientä päivitystä.

En muuten varmaan ole ainoa, jolle lumen sulaminen ja "tip tip"-äänen kuuleminen ulkona saa aikaan ihan kevätolon. Voi että miten rakastankaan vuodenaikoja!

P.s. Meitä on kyllä hemmoteltu kaikkiin vauvan tarvikkeisiin ja vaatteisiin liittyvällä. Tuntuu nimittäin, ettei meidän ole tarvinnut itse hankkia juuri mitään. Esimerkkinä vaikkapa Bartskun kuvassa päällä olevat vaatteet: housut neiti T:ltä (veljentyttö), paita Syffeltä (siskontyttö), pipon on Elbis (siskonpoika) saanut omalta kätilöltään synnärillä ja junasukat saimme postissa ihanana yllärinä eräiltä ystäviltä. Allaoleva body on ainoa minun hankkimani, sellainen 50 cm, joka alkaa muuten käydä pieneksi.

Mummilassa

keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Uskallan ehkä varovasti jo sanoa, että olemme alkaneet pikku hiljaa päästä vähän edes jonkinlaiseen rytmiin kiinni. Aluksi kun tuntui, että vuorokausi heitti oikeastaan ihan ympäri - aamupalaa syötiin välillä puoli kolmen maissa ja nukkumaan mentiin aamuyöstä. Eihän se toki haitannut, kun oltiin koko porukka kotosalla, mutta kun mies palasi takaisin töihin, piti systeemiin saada edes jonkinlainen roti.

Mies on tehnyt minulle joka aamu aamupalan valmiiksi. Ja oheen tietenkin iso tuopillinen kahvia.
Päivän ehdottomia kohokohtia.

Olemme käyneet useamman kerran kaupungilla asioilla, ekat bussi- ja raitovaunumatkat on myös jo koettu. Carusellissa kävimme edellisviikonloppuna brunssilla ja veljeni luokse teimme pari viikkoa sitten Bartskun ekan kyläreissun. Ihanaa kyllä, kun alkaa päästä enemmän ja enemmän jo liikenteeseen.



Esikoisen kanssa kun kaikki on aikamoista opettelua ja vähän jännääkin. Sitä yrittää muun muassa optimoida lähtemiset ja tulemiset vauvantahtisesti, ja varuiksi miettii vielä etukäteen imetyspaikkoja ja vaipanvaihtopaikkoja.  Aika nopsaan sai kuitenkin huomata, että näin pienellä vauvalla ei oikeasti ole mitään tasaista rytmiä. Vaikka sinusta siis tuntuu, että hän on ihan juuri syönyt, hän alkaakin itkeä juuri silloin, kun olette vihdoin lähtemässä ulos. Eikä siinä auta äidin kuin riisua molempien ulkovaatteet ja alkaa jälleen imetyshommiin. Vauvalle kun ei voi näyttää kelloa ja kertoa, että hei, ruoka-aika oli mun mielestä vasta 2 h päästä.;)

 Sain joululahjaksi Sandron reseptikirjan ja olen sieltä tehnyt jo muutamaa ruokaa. Sandron sahramileipä oli aivan ihanaa. Ohjeesta tuli kaksi leipää ja söimme toisen miehen kanssa kokonaan yhtenä iltana. Toisen mies kävi viemässä ystävillemme naapuriin.
Pitää laittaa resepti jakoon myöhemmin!

 Kävimme eväsretkellä yhtenä sunnuntaina. Minä olin leiponut pullaa ja termariin laitoimme kaakaota. Bartsku se vaan nukkui, vaikka maisemat olivat aikamoisen kauniit (ks. alla).

Tuntuu, että kaikki on Bartskulle isoa. Myös auton turvakaukalo.

Olemme saaneet nauttia nyt viime päivinä hemmottelusta ensin mieheni lapsuudenkodissa ja sitten omassani.

Isovanhemmat ovat kyllä ihan parhautta. Bartskulle löytyy sylkyttäjiä ja vaipanvaihtajia koko ajan, vaunulenkeille saa seuraa, me vanhemmat pääsemme valmiiseen ruokapöytään ja onhan se vaan niin kivaa kuulla isovanhempia ihailevia sanoja omasta vauvelista.:) Viihdyimme täällä niin hyvin, että kun mies palasi takaisin Helsinkiin sunnuntai-iltana, päätimme me Bartskun kanssa jäädä tänne vielä muutamaksi päiväksi. 

P.s. Tällaisia sekamelskapostauksia on näköjään nyt tiedossa. Kuvastaa ehkä meidän elämää tällä hetkellä parhaiten.:) 

Bartskun ensiviikot

maanantai 25. tammikuuta 2016

Hulrumpsis. Minne ovatkaan nämä kolme viikkoa hujahtaneet?

Pikkuinen "Bartskumme" on jo 3,5 viikko vanha.

Hän on alkanut olla jo enemmän hereillä ja tuijotella ympäristöään suurilla sinisillä silmillään. Painoa on tullut yli 900 g ja pituuttakin jo 4 cm lisää. Ruoka siis maistuu, ja unikin - ainakin päivisin. Yökukkuminen tosin on ilmeisesti sukuvika?!;)

Kotiinlähtövaatteet, varsinkin nuo housut olivat "vähän" isot. Bartsku olisi mahtunut yhteen punttiin. Onneksi olin hankkinut muutamia 50 cm bodeja ja pöksyjä kotiin.

Alkupäivinä meillä kävi paljon vieraita ja saimme tutustua mitä mukavimpaan asiaan (ja sanaan): rotinat. Meitä hemmoteltiin lasagnella, bebeleivoksilla, perunasalaatilla, saaristolaisleivällä, tortilloilla, itsetehdyllä jäätelöllä, salaateilla, sosekeitoilla ja iloisella seuralla.

Vanha koulukaverini Meksikosta lähetti neulomansa vaatteet pojallemme. Neulomukset saapuivat sopivasti keskelle ennätyspakkasia.

Kotineuvola saatiin pystyyn matkalaukkuvaa´an ja Marimekon kangaskassin avulla. 

Vaavisänky on niin suloinen.

Minä pääsin piipahtamaan Lux Helsingissä. Ulkoilu on kyllä niin piristävää ja nyt onkin ollut mukavaa, kun ollaan pakkasten laskun myötä päässeet nauttimaan vaunulenkeistä oikein urakalla.

Niki Strbian kävi kuvaamassa 11 päivän vanhaa Bartskua. Oli niin mahtavaa seurata hänen työskentelyään lähietäisyydeltä! Ja kuvista tuli tietenkin aivan sairaan suloisia!


Edelleen voisimme viettää tuntikaupalla aikaa vain häntä katsellen. Kännykässä on monta sataa kuvaa ja lukuisia videoita, ihan vaikka vaan siitä miten söpö hän on nukkuessaan. Hih.

Bartskun kädet taitavat olla isältä perityt. 

Miehen kanssa ollaan puhuttu, että oman lapsen saaminen on lopulta tuntunut vieläkin hienommalta kuin mitä ajatteli etukäteen. Hän on ihanampi mitä osattiin kuvitellakaan. Aika uskomatonta.

Onni tuli sydämiimme

maanantai 4. tammikuuta 2016

"Me isäsi kanssa seisottiin käsi kädessä tässä ja juteltiin ihan hiljaksiin: 
"No nyt se on elämässä." 
Sinä nukuit. 
Oli talo hiljainen. 
Löi kolmisin sydämemme. 
"Tästä tulee kai hyvä ihminen", me puhuttiin toisillemme. " 
- K. Helakisa

Hyvää uutta vuotta kaikille, meidän vuotemme vaihtui taianomaisissa tunnelmissa!


Joulurauhaa

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Eilinen aamupäivän ajomatka sujui mieheni veljen kanssa joutuisaan. Ehdin vielä hyvin piipahtamaan kampaajalla, hoitamaan tovin siskon lapsia, vähän leipomaan ja sen sellaista. Tänään juhlimmekin sitten vanhempiemme kotona perinteiseen tapaan isäni työkavereiden kanssa.

Eräs sukulaisemme lupasi meille kivan jouluyllärin ja käymme heippaamassa bebéä ultrassa, kunhan illansuussa saamme vihdoin miehenikin tänne.


Pyrin saamaan kotiimme mukavaa joulutunnelmaa jo hyvissä ajoin ennen aattoa, mutta kyllä se oikea joulu ainakin vielä toistaiseksi löytyy aina täältä, kotikonnuilta perheiden parista.


Mitä parhainta joulua teille kaikille blogini lukijoille, Alma jää nyt pienelle joululomalle.

Monen kassin pakkailua

tiistai 22. joulukuuta 2015

Pääni täyttää tällä hetkellä lähinnä kaksi ajatusta, vauva ja joulu. Sen saattaa huomata täällä ja Instagarammissa (löytyy blogini sivupalkista ja Instagramista nimellä ´almanblogi´)...

Yksi ystäväni on ihan samassa vaiheessa raskaana, hänen laskettu aikansa on neljä päivää ennen meitä. Ja hänen kanssaan juuri juttelimme siitä miten erityinen aika tämä on olla raskaana. Siis kun on nämä joulut ja uudet vuodet ja lomat ja kaikki. Kun jännätään, että syntyykö vauvat juuri ennen joulua vai kenties joululahjoiksi vanhemmilleen, vai ehkäpä ilotulitusten räiskeessä tai sittenkin vuoden ensimmäisinä helsinkiläisinä. Vai ollaanko vielä loppiaisen jälkeenkin odottamassa.
Ystäväni kaksi aiempaa lasta ovat syntyneet molemmat keskellä "tavallista kesäviikkoa" ja ystäväni mukaan kaikki on nyt paljon jännittävämpää. No, minä en vielä osaa verrata, mutta uskoisin tässä olevan kyllä totuuden siemenen.

Eilen kun pakkasin kuuden päivän reissukamoja kotikonnuille mukaan otettavaksi samalla miettien, että kai kaikki joululahjat ja muut ovat jo valmiina, takaraivossa oli myös se yksi pakkausurakka: sairaalakassi. Olemme kyllä varautuneet henkisesti siihen, että joulu saattaa jäädä lyhyeen ja meidän auto lähteekin kohti Helsinkiä jo vaikka joulupäivänä. Tai sitten kuka tietää, kyllähän sitä kotikonnuillanikin synnytetään, jos oikein kiire tulee.


Yritin nyt vähän tehdä listaa siitä mitä sairaalakassiin tarvitsisin ja miehen pyynnöstä pakkasinkin pienen sellaisen mukaan. Hyvän avun löysin Lauran blogista, siellä kun eletään varsin samanlaisissa tunnelmissa kuin täällä.

Bebén turvakaukalo saa vielä toistaiseksi jäädä kotiin, kuten myös hänen kotiinlähtövaatteensa. Mies kun oli sitä mieltä, että kyllä me tänne sitten ehditään vielä (ja lupasi ajaa hakemaan kaukalon vaatteineen mikäli näin ei käy...).


Kaukalo ollaan saatu kälyni serkulta lainaan ja se on Maxi-Cosin Pebble.


Kanzin haalarin tilasin Boozt.com:sta ja se on musta ihan ylisöpö karhuntassutossuineen ja hupun pienine korvineen.


Neuleen, housut ja sukkikset bebémme on saanut lainaan serkuiltaan Syffeltä ja Elbikseltä. Body (joka ei näemmä juuri näykään kuvassa) on äidiltäni ja silkkimyssy anopiltani.


Täällä sitä ollaan jo ihan kohta matkalla joulun viettoon. Muistetaan kaikki ajella varovasti.